Nyt on kaytossa filippiinilainen numero: +639297547078. Siihen voi viestittaa nyt mut alkaa deletoiko vanhaa nroa! Taalla ihan ajantaju katoaa ku ei tarvii valittaa mika paiva on ja paljonko kello on. Naapurikin kyselee et tiedanko missa paivas ollaan menossa. :D Pari paivaa sitten istuttiin iltaa hostellin edessa Uusi-Seelantilaisen Steven, ChilelaisenTeresan ja hostellissa tyoskentelevan Jervyn kanssa. Puhuttiin kaikesta aina ravun syonnista maailman menoon ja juotiin Tanduay-rommia. Kuulin siina samalla et seuraavana paivana ois festivaalit Ibajay-kaupungissa. Paatettiin lahtea sinne. Bussi oli niin taynna et paasimme katolle istumaan mis oli onneks pehmusteet. Voi etta sita tuulen huminaa korvissa, mahtavia maisemia ja ohitse vilisevia kylia! Oi kun suomessakin voisi matkustaa nain. Nahtiin korkeita kukkuloita, sademetsaa, koyhia kylia, buffaloita riisipelloilla, lapsia, kulkukoiria, vaikka mita. Kaikki pysahty vilkuttamaan meille ja huutelivat tien vieresta. Oli vahan julkkis olo. Vaikka molemmin kasin ois vilkuttanu koko matkan ajan, silti ois joku jaany ilman. :D Juuri kun piti tarkistaa lapusta, mika kaupungin nimi oli, tuuli tempas sen mukaansa steven kadesta! Voi sita naurun maaraa! Onneks tiedettiin festivaalin nimi> Ati-Atihan. Sita juhlitaan kahdessa eri kaupungissa alkuperaisvaeston kunniaksi.

Juuri ku saavuttiin perille, huomattiin kulkueet tien laidassa. Siel oli mustaksi varjattyja ihmisia vaik missa asuissa! Oli lehdista tahtyja hameita, yks mies oli pukeutunu vauvaks ja toisella roikku haarovalista narusta nukke. Ihmiset soitteli rummuilla ja ksylofonin tapasilla soittimilla korviahuumaavan kovasti tuttuja ja tuntemattomia kappaleita ja tanssivat mukana. Tien varsilla oli pikkupurtavaa ja juomaa tarjolla. Ei keretty ku muutama askel ottaa nii paikalliset tuli jo kaatamaan meille rommia samalla tanssien. Meita halattiin, poskipussattiin, jammailtiin vieressa, otettiin kuvia niin maan perkeleesti varmaan enemman ne meista ku me niista. Vanhat mummot heitti ylavitosia ja hymyili hampaatonta hymya. Sit joku paikallinen hyppeli meidan luo ja sutas poskiin kunnon mustat sotamaalaukset. Kulkue kierti ympari katuja ja jokainen "klaani", jolla oli oma musiikki ja teema, soitti vuorollaan kirkossa. Siis voitteko kuvitella jotkut rion tyyppiset karnevaalit kirkossa! :D Yhtakkia pidinkin jo sellaista 2m keppia kadessa missa oli kukkia koristeena ja grillattu kokonainen kana seivastetty siihen! Siita otettiin paloja ja syotiin. Maistoin myos puolikasta vuohea ja soin ravun kuorineen kaikkineen! Yhtakkia meidat kutsuttiin paikallisten luo syomaan ja laulamaan karaokea. Meille annettiin heimopaidat ja laitettiin tanssimaan kulkueen eteen seipaat kadessa! Ihan hullua! :D Yks mummo tanssi mustia kaarmeita paassa ja yhella oli lisko sylissa.

Takas oli lahdettava ja steve huomas et meidan bussi ois just pysakilla joten paatettiin pistaa juoksuksi. Pois alta risut ja mannynkavyt! En oo ikina juossu niin lujaa! Koko liikenne pysahty seuraamaan ku kaks mustanaamaa pinko minka jaloistaan ehti! Paikalliset hurras, vihelti ja taputti meille. Huutivat Gogogoooo! Ehdittiin bussiin. Voin kertoo et elamani paras paiva enka unohda sita ikina!

Eilen lahin naapurikaupunkiin seikkailemaan tietamatta missa se on. Oli vaan kiva kysella tyypeilta minne pitaa menna ja mika bussi ottaa. Mun privaatti henkivartija eli poliisi sammy esitteli paikkoja ja kaytiin mangrovemetsassa ja kavelemas kaduilla. Paluumatkalla vartioin sen reppua ku se nukku. Aika iso luottamus ku silla oli virka-ase mukana. :)