Jeps, etta sellainen matkan aloitus sitten. Odotettiin 3 tuntia (!) koneessa Helsinki-Vantaalla eilen lahtoa. Siina hupeni mun "mukava neljan tunnin vaihtoaika" Heathrowlla. Heti alusta asti oli selvaa, etta matkatavaroita ei tulla saamaan samaan koneeseen mukaan. Saavuttiin Lontooseen puoli yhdeksan, ja mun vaihtolennon piti lahtea puoli kymmenen. Lentoemot koneessa olivat sita mielta, etta mulla "ei ole mitaan hataa", kun lahtokin on samasta terminaalista. Meita oli odottamassa koneesta tullessa yksi info-tyyppi, joka neuvoi ihmisia majoituksissa ym. Mua se kehotti juoksemaan, niin ehdin lennolleni. No mahan juoksin kuin hullu, etuilin kaikki turvatarkastuksessa, ja kun viimein paasin Check In -tiskille, sain kuulla etten ehtinyt. Talla valin oli tietysti kaikki Finnairin tiskit ja helpit menneet kiinni, joten olin omillani. Mistaan palvelunumerosta ei tietenkaan vastattu. Oli hiukan orpo olo yksin myohaan kentalla, ilman matkatavaroita, ilman tietoa majoituksesta ja ilman tietoa seuraavasta lennosta. Kentalla kaikki alkoivat sulkemaan paikkoja. Sain suht edullisen majoituksen (olisi oikeasti pitanyt olla royhkea, kun tietaa et Finnair korvaa yon ja ottaa 200 punnan huone). No, sen sijaan ma noyristelin vitun kylmassa motellissa, jossa tosin intialainen henkilokunta oli kovin ystavallista. Ja onneksi mulla oli oma rakas puhelinkontakti Paasivuorenkadulla, se oli iso apu.

Tanaan tulin kentalle jo kuudelta, ja kaikki meni tosi hyvin. Mulle oltiin buukattu iltalento, joka olisi merkinnyt koko paivan venailua kentalla. Sain onneksi siirrettya matkan Quantasin koneeseen, joka lahtee yhdeltatoista, ja on yhen pysahdyksen jalkeen Sydneyssa illalla puol yhdeksan, eli saman paivan iltana, kun mun piti siella alunperinkin olla. Matkatavaroista ei ole tietoa edelleenkaan, mutta kai ma ne joskus saan. En jotenkaan jaksa olla huolissaan rinkasta ja sen sisallosta, eipahan tarvii ainakaan tullata mitaan Ausseissa.

No joo, ihan repaiseva alku koko reissulle. Pieni selviytymistesti heti kattelyssa :) Koneessa Helsinki-Vantaalla olin viela innoissani "odottamattomista kaanteista", mutta eilen illalla ei kylla paljoa naurattanut. Niin ja tanaan kun olin selvittanyt uudet lennot, lahdin huojentuneena toiseen paahan terminaalia hakemaan kahvia. Kahvia nautiskellessani huomasin unohtaneeni toisen muovitaskun tarkeine papereineen jonnekin. Tasku sisalsi muun muuassa kaikki kuitit yopymisesta ym. jotka joudun lahettamaan Finnairille saadakseni korvausta. Manasin itseni jo alinpaan helvettiin, kun sitten ajattelin kayda tseggaamassa tiskilla jossa hoidin lentoja, ja sieltahan se loytyi. :) Tahan mennessa ainoa hukkunut tavara on pipo. Siis sen rinkan lisaksi. Selkarepussa mulla ei ole juuri muuta kuin kirjoja. Eli sielu tulee ainakin ruokittua ellei muuta.

Ehka ma sinne Sydneyhyn viela paasen, toivo on ainakin korkealla ja mielikin jo kirkas.