Maaliskuu, loppu häämöttää. Se siitä stressittömästä elämästä sitten. Se kaikista suurin deadline eli kadityön palautus on näkyvissä. Apua. Mihin maaliskuu katosi? Eihän kokonainen kuukausi voi noin vain hävitä? Kyllä vaan näköjään voi. Se kuka väitti että aika juoksee kun on hauskaa ei varmaan ole koskaan kokenut stressiä. Aika nimittäin katoaa valon nopeudella kun on muutama deadline ja pieni paniikki päällä. Itse aiheutettu pan...

Helmikuu 3 kuukautta rantagrillaukseen, Stressittömämpi elämä ja eri juhlapäivät jatkuvat. Englannissa ystävänpäivä ei ole mikään pieni juttu. Joka nurkka ja kauppa pursuaa ruusuja, suklaita, nalleja ja sydämiä. Mikä on sinänsä ihanaa pariskunnille, mutta sinkkuystävieni murinasta päätellen sillä on huonot puolensakin. Minulla sen sijaan ei ollut murisemista sillä minua lellittiin matkalla Pariisiin ystävänpäiväksi. Pääsin ensimmäist...

Tammikuu, 4 kuukautta rantagrillaukseen. Mikä siinä on että mitään ei vaan koskaan tapahdu ennen viime hetkeä? Välillä vaan tuntuu että on fyysisesti täysin mahdotonta tehdä yhtäkään esseetä ajoissa, dealinea edeltävä yö on luotu paniikille ja ne ihmiset jotka aloittavat koulutyönsä kuukausia etukäteen uhmaavat universumin lakeja. Sitäpaitsi se ihana tunne kun essee kolahtaa palautuslaatikkoon ei voi tuntua yhtä euforiselta jos sitä e...

Marraskuu, 6 kuukautta rantagrillaukseen. Kävelen kirjastoon sisään, taas kerran. Tästähän on tullut jo toinen koti. Samalla kun olemme ystävieni kanssa perustaneet pienen yhdyskunnan tänne olen myös huomannut sen hiljaisen hierarkian joka aikaisemmin on jäänyt näkemättä. Kävelen suoraan ensimmäisen kerroksen sosiaalisten alueiden läpi, ruuduissa välkkyy Facebookin siniset värit ja ensimmäisen vuoden opiskelioiden (eli freshereiden) krapu...