Hellou, mahtava viikonloppu SanRamonissa ja Puntarenaksessa ihanan chican Nellan kanssa, joka saa aina nauramaan tayttahakaa. <3 love u girl. Paljon naurua, shoppailua, uimista ja ruokaa, en tieda parempaa tapaa viettaa viimeisia paivia taala ticomaassa.

Tassa yritan nyt rustata viimeisia blogia ennen kotiin lahtoa, eika voi muuta sanoa kun etta surupuserossa. Tama matka ei ole edes viela paattynyt ja suunnitelmissa haamoittaa jo paluu tanne. Ei sille vaan voi mitaan, tama maa on vaan niin IHUNA <3 kaikki ihmiset ( macho aijat lukuunottamatta) on vaan niin lampimia ja elavaisia. :D Nellan vanhemmat otti mut vastaan kun olisivat tunteneet koko ikansa, Mi casa es su casa- asenne on taala niin vahvana. Ihanaa kun sanovat etta voin palata koska vaan, ja oikeasti tarkoittavat sita. Aamulla kun heraan sanotaan Hyvaa huomenta mi amor! haha ja oikeasti johan siina alkaa aamukin paremmalla mielella. Kokeilkaa joskus tai kun naapurin rouva toivottaa hyvaa huomenta ja hoikkasee peraan "Que linda como reina" ( miten kaunis kuin kuningatar). Oikeesti haha ei siina voi hymyilla. Ja kun kaupan kassa poika hymyilee taytta hakaa kun paatat tulla juuri sille kassalle ja toivottaa innoissaan hyvat paivan jatkot. haha tottakai taala on arsyttavakin puoli, allot machot jotka ei osaa tukkia turpaansa ja huutelevat autoista jne.... mutta aion nyt keskittya kaikkiin positiivisiin puoliiin, koska se on oikea puravida asenne!

Tulen kaipaamaan jopa ihania papu ja riisi annoksia, ettenkin platanoita ja yukka sipseja! Que rico! >D ja ihania trits jaateloita. Seka tietenkin POPSia, maailman parasta jaatelobaaria, jossa on pakko kayda joka paiva vahan keraamassa kaloreita. Ja kun sanon maailman paras tarkoitan sita! haha tai no ainakin centralamerican paras. Ui kun edes ajattelen sita bananasplittia kolmella maulla, ja niilla on jaatelo nimelta Brownie Dynamate, sita se todellakin on ;D.

Tulen kaipaamaan tata variloistoa, sita kuinka naiset kavelet kirkaan pinkeissa royhelopaidoissa ja oransseissa housuissa, 12 centtiset kukkakorkokengat jalassa. Ihania tyttomaisia asusteita joita taala myydaan joka nurkassa. Mundo Cosmeticaa josta voi ostaa ripsivaria ja muita miljoonia tuoteitta 2 dollarilla, ja ihmetella kuinka kadet ovat yhtakkia taysi tavaraa, ihania rannerengas ja korvakoru kojuja joiden maaraa voi vain ihmetella. Sita kuinka naiset juoruavat kaduilla ja nauru raikaa. Tata kenkien maaraa jossa jokaisella kadulla tulee olla ainakin 5 kenkakauppaa ja 100 shopailluhulluanaista jokaisessa haaraamassa niiden ymparilla, sita kuinka kaupaan astuessa nuori komea mies tulee ja kysyy ystavallisessti tarvitsetko apua ja pysyy sitten kantereillasi loppu ajan vastauksestasi huolimatta. :)

Tulen kaipaamaan naita uskomattomia rantoja,metsia ja meria. Maata jossa vain 4 tunnin bussimatka voi vieda sinut karibian aaltoihin tai tyynelle merelle surffaamaan. Naita lukuisia erityisen vaarallisia extremelajeja joista saa aina hyvat adrenaalikiksit! Naita hulluja bussikyyteja joissa keikutaan vuorenrinteilla ja luodaan ristimerkkeja ilmaan, sita kuinka viereesi istuu random tyyppi ja alkaa rupatella. Yhtakkia koko elaman tarinat vaihdettu ja huomaat kuinka helposti tapaakaan uusia ihmisia kun antaa heille mahdollisuuden.

Ennenkaikkea tulen kaipaamaan tata positiivisuutta- puravida asennetta! Koko elama tuntuu kulkevan positiivisemmassa valossa taala. Joka tavalla, kun tullaan ovesta sisaan vaihdetaan poskisuukot ja kysellaan heti kuulumisia, ja ennen kaikkea hymyillaan aidosti, eika tulla suu mutrussa heti kertomaan kuinka hanurista koko paiva on ollut. Kuinka kaikki kulkee vahan hitaammin mutta hermo ei silti pala, ja kuinka kaikki tapahtuu tica-timessa.

Tulen kaipaamaan ihania ticoystaviani, joista on tullut jo niin rakkaita! Seka ihanaa tica-perhetta josta on tullut kuin toinen kotini. Enaan ei tunnu vieraalta jonkun toisen nurkissa. Talo on taynna suomiesineita, hyllyssa pentikin poro, poydalla muumimukeja, sangyn paadyssa muumipeikko, keittion tasolla juustohoyla,marimekon servetteja, pipareita ja korvapuusteja. :) Seka tietysti isolaja suomalaisia karkkeja.

Huomen aamulla pitaisi sitten lahtea lentokenttaa kohti, ja yrittaa olla itkematta, siita yrityksesta ei taida tulla taaskaan mitaan. Jos kuitenkin en itkisi koko newyorkin 5 tunnin lentoa. haha pakko lopettaa jossain vaiheessa tai tullimiehet kattoo etta tytto on aineissa kun silmat "vahan"punertaa. En ymmarra miten aika on kulunut nain nopeasti, ihan kuin oisin ollu taalla vasta viikon, varsinkin costaricassa aika tuntuu menevan aivan liian nopeasti, eika sita ole ikina tarpeeksi :<

Tama reissu on kylla tehnyt hyvaa! Olen saanut paljon uusia ideoita, suunnitelmia ja hulluja haaveita.! Olen taas kerran saanut mahdollisuuden tyoskennella ihanien lapsien kanssa ja tajunnut kuinka paljon edes pienet teot voivat merkita. Haluan sanoa kiitos kaikille ihanille lapsille Nicaraguan Solidaridaksessa ja Williamille joka on vasta 20 vuotias mutta pyorittaa 4 eri projektia lapsille ja naisille, parantaakseen edes hieman heidan olojaan solidaridaksessa.

Ennenkaikkea tajunnut sen etta mikaan ei ole mahdotonta. Viimiset puolitoista vuottta I 've been Living the Dream! And i'm not done yet! ;D

Nahdaan torstaina, menen nyt nauttimaan toistaiseksi viimisesta illasta Costaricasta ja koristelemaan valtavaa 3 metrista joulukuusta!

Remember: Pura Vida Mae! <3