Ilta alkaakin taalla jo tummeta huomaamattomasti ja yhta lailla aika on kulunut huomaamattoman nopeasti! Tajusin juuri, etta viimeisin merkintani on kuukauden takaa ja siina ajassa taalla Melbournessa on tapahtunut valtavasti!

Maantieteellisesti olin kaymassa Sydneyssa (NSW) viime kuun loppupuolella, mutta muuten olen pysytellyt vahan liiankin tiiviisti Victorian osavaltion alueen sisapuolella. Tosiaan, en ole ollut toissa kohta kolmeen viikkoon, joten mulla olisi periaatteessa ollut loistava tilaisuus kierrella vahan pidemmallakin ympariinsa, mutta toisaalta ilman toita ei myoskaan palkka juokse, joten se siita sitten. Syy tahan mun osa-aika tyottomyyteen oli se, etta jouduin vaihtamaan perhetta aika yllattaen. Tosiaan lyhyesti virsti kaunis, mutta mun ekan perheen host-isa alkoi pitamaan musta VAHAN liikaa, joten mun oli mahdotonta jaada sinne enaa. Oikeastaan toimin tosi impulsiivisesti, lahdin Sydneyhyn pikalomalle ilman tietoakaan uudesta perheesta tai oikein rehellisesti mistaan tulevaisuuteen viittaavasta. Oikeastaan Sydneyn reissu oli hyvin suunniteltu, mutta mun paluu Melbourneen olikin sitten ihan toinen juttu. Olin paattanut olla menematta enaa mun sillosen host-perheen luokse yksinani, joten varasin Sydneysta kasin hostelin Melbourneen. Sydneyn auringon jalkeen Melbournen yo oli vaan sadetta ja yksinaisyytta mun raahatessa kapsakkeja olallani yrittaessa etsia mun hostellia. Noh, loppujen lopuksi olin eksyksissa aussi kotikaupungissani, vaikka tiesinkin oman sijaintini ja paatin kaantya taksin puoleen. Noh, taksikuski ei hirveasti ilahtunut mun kyyditsemisesta 5 dollarin arvosta parin kadun paahan, mutta voi, ma en oikein tieda mita ma ajattelin (tai siis en varmaan aatellut oikein mtn) joten paatinkin olla jaamatta hostelliin minka olin jo maksanut. Loppujen lopuksi sain raahattua itseni Iidan luokse, lapimarkana, mutta ainakin elavana. Seuraavana aamuna sain kastua uudestaan eksyessani matkalla tyohaastatteluun. Oikeastaan tuo eksyminen oli juuri niita tilanteita, mitka johtuvat siita ettei luota omiin vaistoihinsa! (Tosiaan mun vaisto myos varoitti mua ensimmaisessa perheessa ollessani, ettei kaikki ollut kunnossa, mutta noh, se nyt on tiedossa miten kavi) Mutta voi etta, ma iloitsin tona torstaina mun matkalaukun 27kg:n painosta ja trenssista jonka olin tunkenut mukaan, silla noh, kaikki mun kamat olivat likasina, suurin osa viela Moonee Pondsissa joten ehka en nayttanyt ihan niin boheemilta kun mulla on valilla tapana. Mutta lopputuloksena, hikisena ja takki tiukasti paalla vaikka ulkona oli reilusti yli 20 astetta lamminta ma sain paikan ja mun huikea 3 vuorokauden tyottomyys periaatteessa loppui! Joo ja matkalla tohon haastatteluun mut melkein myos pidatettiin liputta matkustamisesta, vaikka mulla oli valid lippu!

Vaikeuksista huolimatta nyt oon hyvilla mielin, vaikkakin musta valilla tuntuu etta musta pilvi seuraa mua mun paan paalla. Noh, ma en jaksa toisaalta ottaa enaa jokapaivaisen elaman pienia vastoinkaymisia kovin vakavasti, yleensa nauran vaan, silla itku ei auta ( en kylla tieda naurun voimasta noissa tilanteissa). Ja nyt asiat ovat hyvalla mallilla, hei ma oon jopa nykyisin housemate (byebye ausseille vaikea termi au pair) ja mul on mukava perhe ja viela mukavammat maisemat mun makuuhuoneesta. Btw mua on kovasti viimeisen parin vkon aikana huvittanut mun ruokavalio mun host-perheen ollessa poissa ; puuroa, leipaa ja purkkiruokaa. Joitain asioita ei paase pakoon, vaikka olisi hyvin alhaalla ja kaukana Suomesta.