G'day ja huomenta Suomi!

Suoraan sanoen en tieda mista aloittaisin tahanastisen seikkailuni purkamiseni! Mutta siis, olen nyt Melbournessa kolmatta vkoa au pairina tai paremminkin nannyna, koska ani harvalla paikallisella on mitaan kasitysta mita au pair tarkoittaa. Siis kun esittelen itseni au pairina aiheutan huomattavaa hammennysta ( ihan kuin aussi aksentissa ei olis mulle tarpeeksi tekemista, silla se hammentaa mua hyvin usein ilmauksillaan) ja koska australialaiset ovat aarettoman mukavia, painotan termia AARETON, he eivat useinkaan kehtaa kysya mita au pair oikein tarkoittaa.

Juuri aussien vieraanvaraisuus ja aareton mukavuus ja mielenkiinto vieraita kohtaan saivat mutkin pienoiseen kulttuurishokkiin heti alkajaisiksi. Kuulostaa varmaan naurettavasta ja silta se mustakin nyt tuntuu, mutta ihmiset voivat olla valilla ihan liian mukavia ( varsinkin jos kyseessa on sun host-isa joka kuskaa sua joka puolelle , vie sua ravintolaan syomaan ja ulos juoman...!) ja se jos mika saattaa perisuomalaiseen tapaan hammentaa. Lyhyesti sanottuna elin vkon verran aika kauhun tasapainossa kun tosiaan mun host-isa mukavana miehena toi mulle aamiaiset sankyyn ja olin suomalaiseen tapaan epailevainen ja PANIIKISSA mita tassa on oikein tapahtumassa! Nyt kaikki on kuitenkin semi-normaalisti, vaikka oonkin taalla ollessani ollut jo kaksi kertaa sairaalassa, ekana tyopaivana mun paita oli veressa ja eilen poliisi pysaytti meidan auton kahdesti. Tai paremminkin toisella kerralla poliisi kehotti mun host-isaa lopettamaan omaan autoonsa murtautumisen kun avaimet olivat jaaneet sisalle.
Eli taa taitaa olla niin mun perhe, taalla sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain enemman tai vahamman epanormaalia!

Nanny kuittaa ja kumartaa, laittaa viela astiat kaappiin ja kaatuu sankyyn! see you soon, cheers!