Ma oon aina jotenkin ajatellut, etta suurkaupungit ovat se mun juttu. Kuitenkin nyt taalla Tasissa ( Launcestonissa) nain australialaisesti ilmastuna musta on alkanut tuntua tosi kotoisalta vuorien reunustaessa tata hyvin suomalaistyylista maalaismaisemaa.

Okei, suomalainen on ehka vahan liittotelua, mutta jotenkin vaan musta on alkanut tuntua, etta maaseudussa olipa se missa pain maailmaa tahansa on lahtokohdiltaan jotain niin samaa, etta jokaisen on helppo samaistua siihen. Ehka myos taman upean 1860-luvun huvilan osittainen rosoisuus saa mut ajattelemaan Suomea. Oon oikeastaan ollut aarettoman iloinen taalla huomatessani, ettei kaikki oli materiaalisesti niin taydellista mita se Melbournessa. Muutenkin yleinen elo on ollut huomattavasti rennompaa : Tosiaan olen viettanyt paivan ulkosalla jahdaten lehmia, kaneja ja kolme vuotiasta pikkupoikaa. Voi, kuulostan kylla nyt niin naivilta ja kliseiselta kirjoittaessani melkeinpa maaseudun parantavasta vaikutuksesta, mutta ei voi mtn. Ainakin lapset ovat olleet taalla huomattavasti vapaantuneempia, mita he yleensa ovat kaupungissa joten makin olen erittain kevyin mielin taalla.

Ja mika parasta taalla voi myos kavella huolettomasti paljain jaloin (okei ma harrastan sita Melbissa myos kuten myos hyvin monet muut), mutta silti taalla on jotain extraordinarya mita on mahdotonta pukea sanoiksi kuullostamatta aarettoman yamiyakihoneysurypsweetyamiyami-makealta.