Oi!!!

Ensimmainen maaranpaa Flinders Ranges ja tie on kuuma! Saatiin onneks matkaseuraa Gionista ja Richardista ja niiden huipusta punasesta postivanista mihin dumpattiin osa ylipursuavasta tavaramaarasta. Yllattavan paljon sita roinaa pitaa olla mukana etta pystyy pitaan kiinni elaman perusasioista kuten kupista kahvia aamulla, musiikista matkalla, purtavasta paivalla ja viinilasillisesta illalla. ;P Tien paalla ei oo ongelmaa loytaa paikkaa missa telttailla ja taytyy todeta etta hammock ja makuupussi on vaan niin loymaton yhdistelma! Ihanaa riippua tahtitaivaan alla ja nauttia raikkaasta ilmasta ja eramaan aanista. Avotulen teko on aina vahan niin ja nain mutta mita sita ei itsekas travelleri oman mukavuutensa eteen tekis!

Ensimmainen kosketus Aussi Outbackiin siis oli Flinders Ranges missa kiipeiltiin pikku vuorelle ja nautittiin kenguruiden ja paikallisten siilien seurasta. Vaikka meri jai taakse Port Augustassa niin pakko sanoa etta aika kaunista on tama eramaan jylha yksinaisyys ja punaisen kallion ja hiekan yhdistelma. Patikointia ja retkiruokaa ja leirinta-alueiden suihkuille hiiviskelya, mukavaa, uutta ja kaunista! :)

Palattiin FR jalkeen takas Port Augustaan tayttaan viinivarastoja ja sanoon hyvastit merelle vahaksi aikaa. (Pakko todeta etta voivat tunkea packbackkerit sen laatikkoviinin perseeseensa kun halvalla saa loistavaa aussi viinia ihan pulloissakin, nuo samat ilmaisia taalla mitka kotipohjolassa maksaa pitkalle yli kympin pullo) Travelleri pitaa kuitenkin elaman periaatteista kiinni! Ja pakko sanoa etta muut vahan ihmetteli kun tama viiinin ja tupakan "pilaama" ponkas sinne vuorelle ihan tosta vaan, korkeutta oli kuitenkin vajaa 1000m ja muita jo vahan puhallutti. :D

Suunta siis on pohjoiseen ja kohti Top End ia, saatiin itseasiassa yks auto lisaa kolonnaan jo ekana yona ja kolmen voimilla matka jatkuu. Kohti NT n rajaa ajellessa alko maisema muuttuun selvasti ja tie on sit helvetin pitka ja suora, aina Port Augustasta Darwiniin kulkee Stuart Highway ja matkaa on sen pitkalle yli 3000km. Pienia rengas ongelmia matkalla ja niita samoja levahdyspaikkoja tyhjineen vesisailioineen, vetta on syyta olla mukana taalla punaisessa autiomaassa. Mukavaa ajoa ja puskissa nukkumista, notski safkaa ja viinia. Cooper Pedyssa ihmeteltiin vahan opaali kaivoksia ja hiekkakasoja niiden tuloksina, janna ajatella etta koko taa punainen eramaa on ollu merenpohjaa muinoin ja taalla on vaikka kuinka fossiileja ja suolajarvia. Oli aika nasta stoppi pikku uima-altaalla siella CP ssa ja kenttaa soitella ihmisille, sekun on aika harvinainen luksus taalla. Pakko sanoa etta nain ekaa kertaa kun oli yhteydessa Suomeen ja kotiin oli aika hyva fiilis. :) Kiitti aiti! Ihan hirveesti tassa ei nakemista matkalla ole, tottakai jos jokaisen kiven tahtoo kaantaa niin mikas siina, aikaa saa varmasti kuluun viikkoja. Pienia roadhouseja taalla on aina sillon tallon mista saa sen bensa tilkan ja kallista tupakkaa ja colaa. Aikamoista elamaa varmaan taalla keskella ei mitaan, itse en pystyis vaikka aika vaikuttavaa taa onkin, lipan nosto siita! Ja naita KARPASIA, on sitten niin vitutukseen asti etta en ymmarra, mita helvettia ne ees tekee taalla tullakseen toimeen, oon aina kuvitellu etta itikat tarvii vetta mutta paskat siita! No niihinkin tottuu, kai, mutta en missaan oo niita nain paljon ennen nahdy, enka halua!! :D Suunnattiin kohti Ayersrockia ja Kingscanyonia mitka on ne paanahtavyydet taalla aavikolla. Ompa nahty nyt pisin rekkakin ikina, nelja vaunua perassa saa miettiin kahdesti koska lahtee ohittaan ja koska ei. :D

Sen jalkeen kun jatettiin FR taakse on kaikki olla punasta ja tasaista niin pakko sanoa etta on se aika vaikuttava naky keskella eramaata, isoin punainen kivi ikina, Ayersrock! Pakko sanoa etta kuitenkin se on vaan kivi, iso juu, mutta kivi kuitenkin. Kaukaa kaunis ja lahelta tylsa, koitettiin jahdata sita variskaalaa minka se tarjoo aamusta ja illasta ja kaunis se on auringonlasku taallakin! Nyt se on ainakin nahty mutta noin postikortissa jos oot sen nahny niin etpa oo paljon menettanyt. Taas yks niista paikoista etta voi sanoo etta oompa ollu tuolla, haha, no laheinen kivimuodostelma katatjuta on jo paljon mielenkiintoisempi ja ehka kokemisen arvoinenkin. Ainoo mika tassa savayttaa on se etta mista helvetista noin suuret kivet on tanne paatynyt, muutenkun kaikki on sita tasaista eramaata. Matka jatkuu ja viela on jaljella Kings Canyon ennen Aliceen saapumista. Tiet taalla on hyvassa kunnossa kiitos turrejen ja paastiinkin perille ihan aikataulussa. Loydettiin mukava camper saitti missa paastiin taas vahan pulahteleen ja pakko sanoo etta on toi vesi meille vaan niin rakasta, et tajua sita siella kotona mutta tuuppa tanne ja koita siina sitten olla, ei ole helppoa!! KC on kylla naista se kaikista nakemisen arvoisin paikka, tehtiin huippu kavelylenkki koko kanjonin ympari ja nyt puhutaan jostain hienosta. Taas pistaa travellerin miettiin miten taa kaikki on tanne ilmaantunut, valays menneisyydesta kun oltiin erilaisten kasvien ymparoimana, nama kun ovat ainoita laadussaan ja peraisin dinosaurusten ajoilta. Toi ehka kertoo kuinka eristynytta taa mesta on ja on olla aikojensaatossa. Pulahdeltiin pikku vesikuopassa kanjonin pohjalla ja nautittiin ylhasta yksinaisyydesta, huippu aikaa!! :)

Kings Canyon olikin se viimeinen paikka ennen Alicea ja nyt rupee oleen jo hieman kiirekkin etta ehdin sinne synttareitani viettaan. Kai niita voi nain keskella outbackkiakin viettaa ja oli kieltamatta mukava taas riippumatosta herata aamulla onnen toivotuksiin. Ja pakko viela sanoa etta nyt nain kun on satanut paivan kaatamalla kaiken sen kuivuuden ja kuumuuden jalkeen on aika hienoo!! Illaks Aliceen ja synttareita viettaan ison metropolitanin sykkeeseen. :D Huippu kahdeksan paivan reissu takana ja kylla taa autolla matkustaminen on vaan sita parasta taalla Down Underissa...

Kuulumisiin taas, meika nauttii 40 asteen lammoista ja karpasista! Vamos!