Jeps, kuvitelkaa etta olette juoksemassa ja joku yllattaen lyo teita pussillisella paskaa pain naamaa! Tervetuloa Surabayaan!

Lento meni mukavasti, mutta siihen se mukavuus sit loppuikin kun saavuin perille. Indonesia todella on mita se on, ja Surabaya on jokseenkin kurjaakin kurjempi paikka. Taksi heitti mut kentalta eka ainooseen paikkaan missa se tiesi olevan turistille sopivia hotelleja, jeps, isoille tornihotelleille johonkin lux mallin viereen. Tosin se todella oli ainoo ihmiselle sopivi paikka koko kaupungissa, kuten jalkeenpain huomasin. Sinnikkyydella ja monen taksin jalkeen loysin kuitenkin asuttavan ja edullisen majapaikan lahella Pelnin lipputoimistoa.

Kukaan ei puhu taalla sanaakaan englantia ja en nahnyt yhta ainoaa lansimaalaista koko kaupungissa. Liikenne on kaaostakin pahempaa ja luojaa saan kiittaa etta selvisin hengissa riksa kyydista satamaan. Vaaraa kaistaa, rekkojen tullessa vastaan ja paskan ja saasteet voi todella maistaa suussa! Slummia vierivieressa ja porukka kirjaimellisesti nukkuu kadulla. Nyt taytyy tunnustaa et ensimmaista kertaa jouduin turvautuun Pizza Hutiin, pysyakseni hengissa. :D Aika pysayttavaa nahda ihmisten elavan nain, ja pahempaakin on viel olemassa, vaikka sita on vaikea kuvitella.

Liput sain kuitenkin ostettua laivaan joka seilaa Makassariin. Pari paivaa taalla oli kyl hirvein kokemus tahan mennessa ja voin vannoa, takas tullessa meen suoraan lentokentalle ja kierran kaupungin kaukaa!!

Mainittakoon tassa viela matkasta Makassariin. Ensin 6h odottelua "terminaalissa" kaikkien tuijottaessa ja huudellessa mita milloinkin. Pitivat mua varmaan melko hullunu, kun vapaaehtoisesti olin siella. Paastiin vihdoin laivaan, "hytin" nahtyani totesin et parempi vaan liittya muiden seuraan ulkokannelle. 30h siina sitten kokottaen, nukkuen ja lukien. Viimesilta kuudelta tunnilta sade pilas senkin ilon ja voin vannoo etta oli viimeinen kerta siina laivassa!! Pisteeksi iin paalle, mulla oli liian suurta rahaa joten matka taittui vetta ja kekseja mutustaen.

Kai se on tallasta valilla ja osaapa ainakin arvostaa kaikkee muuta tan jalkeen. Makassarin ilmestyessa nakyviin oli olo aika helpottunut ja kiitollinen. Yks ainoo iso plussa taalla Indoissa on. Jos on tupakkaa niin aina parjaa, sita saa nimittain sit polttaa ihan missa vaan!

Etta nain talla kertaa, voin sanoo etta siella laivassa oli todella ikava kotiin! :D Matka jatkuu, parempaa odotellessa toivon. SEEEE UUUU!! :)