Cambodiasta kajahtaa! Omat seikkailut Phonm penhissä on jatkunut aika samaa rataa kuin täällä cambodiassa muutenkin. Jostain syystä ei oo tääkään täysin kolahtanut ja oon myös ollut taas kipeenä, mikä on kyllä myös varmasti vaikuttanut fiilikseen. Tais olla heti ekana päivänä kun tulin tänne PP:hen niin alkoi mystiset nivusvaivat, jotka oireili siis kivulla ja turvotuksella. Paikallisia sairaaloita ei täällä todellakaan suositella, ja jos lekuriin meinaa mennä, niin länsimaaläinen sairaala ja länkkäri lekuri olis kuulemma ainoa järkevä vaihtoehto. Noh onneks ei oo ainakaan vielä tarvinnut käydä noita lekureita zekkaamassa. Vedin tossa sitten antibiotit ja tulehduskipulääkkeet pöytään mitkä on tuntunut toimivan. Eli ilmeisesti oon jonku pöpön sitten taas jostain saanut ja sen mukana sitten tuli joku tulehdus. Tai näin asian järkeilin koska antibiotit kerta näyttäs toimivan. Täytyy tarkkailla tilannetta. Toki jos tää menee tästa vielä pahemmaks jossain vaiheessa niin sitten on lekuriin mentävä.

Snookyvillestä otin tosiaan dösän tänne Phonm penhiin ja siinä meni joku viis tuntia. Perillä sitten tuk tukki alle ja guesthousea ettimään. Eka mesta mikä käytiin ziigaamassa oli täynnä, mutta toinen sitten tärppäs. Sain ihan perus sinkku huoneen ihan hyvältä mestalta viidellä taalalla, joten ei paha. Tai niin mä alkuun luulin.. Ton paikan omistaja (tai whateva kuka olikaan) alko vaan jo ekana iltana ottamaan päähän aika rankasti. Joka ikinen kerta kun näin sen (tai se bongas mut ehkä paremminkin) niin se oli kyselemässä, että mitäs meinaat tänään duunata? Tarviitko kyytiä? Lähetäänkö killing fieldeille? Pari ekaa kertaa vielä meni, mutta sitten kun se oli kerran tunnissa huohottamassa niskaan niin alko pinna palamaan. Sanoin sille sit pari kertaa, että relaa nyt hyvä mies! Kerron kyllä sitten jos haluun kyydin johonkin , mutta ei mennyt jakeluun. Parin päivän jälkeen (ton yhen mulkun innoittamana) heitinkin kamat reppuun ja vaihdoin kämppää. Nyt budjaan edelleen samalla kadulla, mutta huomattavasti rennommassa ja syrjäisemmässä mestassa. Ei oo omistaja huohottamassa niskaan koko ajan which is nice. Mestan rentoudesta kertoo ehkä jotain se, että iltasin jengi polttelee pilveä tossa meidän raflassa ja se on siis ihan fine :) Tää mesta on Boeung Kak järven rannalla ja nää guesthouset on rakennettu ton järven päälle. Aika kivoja mestoja kyllä ja ihan siistiä kun kelaa, että tässä sitä vaan kellutaan järven päällä Auringonlaskuja täältä on myös tosi hyvä katella. Vaikkapa hammockissa levytellen. Neljä taalaa maksan nyt tosta mun kopista, joten ei paha. Oma suihku ja sähkötkin on, jotka tuntuu kyllä toimivan aika satunnaisesti.

Samalla kun zekkasin itteni ineen tähän guesthouseen, niin tänne tuli myös kolme suomalaista jäbää. Kalle, Anssi ja Mika. Asiallisia ja rentoja reissujätkiä. Niiden kanssa tuli sitten tossa heitettyä aika paljon läppää parin päivän ajan. Tänään aamulla jäbät sitten jatko matkaa kohti Laosia. Jäbät oli budjannu alkuun tossa melkeen meidän vieressä olevassa guesthousessa ja siellä kuulemma myytiin ruohoa tiskinkin alta Kertoo ehkä jotain tosiaan tästä paikallisesta meiningistä. Kelattiin tossa vaan jätkien kanssa, että niiden on varmaan ollut pakko lahjoa kytät, koska ei toi muuten vois toimia. Sana kulkee niin nopeesti ja itekkin ko. asiasta tässä just kirjottelen netissä :) Aika vapaata ja rentoa menoa täällä kyllä tuntuu edelleen olevan.

Paikallisia "moto" ja tuk tuk kuskeja ei voi olla mainitsematta. Noi on täällä varmaan aasian agressiivisempia ja niitä on myös törkeen paljon. Käytännössä missään et saa kävellä rauhassa vaan koko ajan sulla on lauma kuskeja perässä huitomassa ja tarjoomassa kyytiä, pilveä, naisia jne.. Lähinnä kyytiä ja pilveä. Parhaita tapauksia on nämä: kävelet vähän pidemmällä kadulla ja siinä on vaikka kymmenen tuk tuk kuskia jonossa. Joka ikinen kysyy sulta erikseen : "hello sir! How r u sir? Tuk tuk sir? Do u smoke sir?" Parille ekalla jaksat ehkä vielä ihan kohteliaisuus syistä sanoa "no thanks", mutta sen jälkeen alkaa kyllä palamaan hihat. Eiks noi nyt tajua, että jos mä sen kyydin haluisin niin enköhän mä sen ekan siitä ottais mut ei... Voin sanoa (ja voitte varmaan kuvitella) että noita kun kuuntelet ja kattelet päivät pitkät niin mitta alkaa olemaan täynnä. Ei siinä mitään, toihan on osa paikallista kulttuuria ja sitä pitää toki yrittää ymmärtää ja sietää, mutta en oo kyllä sellasta tyyppiä tässä vielä tavannut ketä noi ei vituttais. Välillä on tullu noille sitten vitutuspäissään heitettyä aika painokelvotonta tekstiä suomeksi. Onneksi eivät ymmärrä. Välillä meinaa kyllä väkisinkin lipsahtaa enkkua joukkoon, mutta sitä täytyy yrittää välttää koska sitä ne saattais jo ymmärtää ja siinä vaiheessa voi aika herkästi löytyä tuk tukin penkin alta ak-47 ja sitten menis varmaan meikäläinenkin aika nopeesti hiljaseks.

Tänään aamupalan jälkeen otin sitten mopokuskin ja paineltiin kohti tuol slengiä ja sen jälkeen killing fieldsejä! Oli kyllä aika hurjaa kyytiä taas.

Kundit painaa niin kovaa kuin mitä kevarilla pääsee ja ohi mennään kaikesta mikä liikkuu jos vaan jotenkin päästään. Välillä loppuu tiekin kesken, mutta sitten mennään hiekan kautta. En kyllä mielelläni noita "motoja" käytä, mutta täällä kun ei oikeestaan julkista liikennettä ole, niin mopot ja tuk tukit on käytännössä ainoa mahdollinen liikkumismuoto. Kävelemisen ja fillaroinnin jälkeen/lisäksi. Ensiksi mentiin ziigaamaan tuol slengin vankilaa, jossa tuhansia ihmisiä kidutettiin punakhmerien vallan aikaan (75-79) ennen kuin ne lopulta tapettiin sitten killing fieldeillä. Slengissä on esillä muun muassa sänkyjä, mihin jengiä sitten sidottiin ennen kuin niitä hakattiin lapioilla ja kuokalla päähän, vedettiin puukolla kroppaan haavoja, jonka jälkeen tungettiin sisälle kaiken maailman hyönteisiä ja mitä kaikkea sairasta ihmismieli voi ikinä keksiäkkään.

Slengin jälkeen sitten ajeltin tuhatta ja sataa kohti "kuoleman kenttiä", jossa kidutetut ihmiset lopulta tapettiin mitä sairaammilla tavoilla. Siellä on useita joukkohautoja, vaatteiden riekaleita, pääkalloja ja luiden palasia ympäri sitä aluetta. Alue sinäänsä ei oo mikään hirveen iso, tunnissa nähty, mutta kyllä siellä paljon on saatu pahaa aikaan. En ala tästä historiasta sen enempää tässä kertomaan. Jokainen voi itse tutkia lisää jos kiinnostaa Hurjaa on kyllä kun alkaa kelaamaan, että tästäkin kaikesta on aikaa vaan 25-30 vuotta.. Molemmat mestat kandee ehdottomasti käydä ziigaamassa jos näillä kulmillä pyörii. Sisäänpääsy molempiin 2$ ei siis paha ja muutenkaan ne ei ollu ainakaan vielä mitään törkeitä turistirysiä. Suht rauhassa sai katella.

Tosta mopokyydistä on vielä pakko mainita pari juttua. Kannattaa (siis kannattais) ehdottomasti vetää isoimmat mahdolliset aurinkolasit päähän kun täällä mopolla / kyydissä ajelee. Olis myös hyvä olla joku huivi päässä kun tuolla painaa menemään. Tiet on tosiaan törkeen pölyset ja silmät täynnä hiekkaa hyvin nopeesti. Mulla tietenkään ei mitään laseja tai huiveja ollut :) Ehkä ens kerralla. Välillä tuntu muutenkin, että pää lähtee kyydissä irti tai ainakin silmät, sen verran kovaa menoa taas oli. En ees halua tietää paljon täälläkin kuolee jengiä liikenteessä. Frendin frendi muuten kuoli täällä just vuos sitten moottoripyöräonnettomuudessa. Skarppina on kyllä oltava kun tuolla painaa menemään. Liikennesääntöjä ja kypärää kyllä on ikävä.

Kelasin huomisen päivän vielä viettää täällä ja sitten ottaa dösän kohti Ho Chi Minh Citya elikkäs saigonia! Seuraava blogi tuleekin sitten varmaan sieltä! See u! Pitäkää huolta

-Juissi