Istun vanhan maalaistalon olohuoneen sohvalla aivan lähellä hippikylä Nimbiniä. Talon kello näyttää koko ajan 4:20, johon se on pysähtynyt. Olemme olleet jo kaksi yötä CouchSurfingin kautta löydetyn vanhan hippipariskunnan luona. He asuvat aivan Nimbinin kupeessa keskellä kauneinta maaseutua. Ulkoa kuuluu lintujen laulua ja lehmien ammuntaa, mutta muuten on hiljaista.

Vajaa viikko sitten jätimme Chrisin asunnon taaksemme ja suuntasimme Ipswichiin, joka on yksi Brisbanen esikaupunkialueista. Sinne oli junalla lähes tunnin matka Brisbanesta. Ipswichissä tapasimme seuraavat CouchSurfing-majoittajamme, Jamien ja Traceyn. Jamie haki meidät asemalta ja vaikutti heti suorasukaiselta tyypiltä. Matkalla Jamie kertoi Traceyn olevan raskaana. Aiemmin päivällä he olivat olleet ultraäänikuvauksissa ja saaneet selville vauvan olevan tyttö. Jamie toivoi poikaa ja oli vain tuumannut Traceylle olevansa todella pettynyt. Tracey oli purskahtanut itkuun. Jamie oli kotoisin Lontoosta ja puheli muutenkin siihen sävyyn, että joutuisi nyt loukkuun Australiaan vauvan takia.

Kun pääsimme perille pariskunnan kotiin, tapasimme Traceyn. Tämä valmisti juuri illallista koko porukalle. Tracey vaikutti mukavalta ja sydämelliseltä naiselta. Jamien ja Traceyn talo oli valtava, joten mekin saimme oman, ison makuuhuoneen käyttöömme. Lisäksi meillä oli käytössä oma vessa ja kylpyhuone. Söimme illallisen yhdessä Jamien ja Traceyn sekä heidän ystävämiehensä kanssa tutustuen samalla toisiimme.

Vietimme Jamien ja Traceyn luona kolme yötä. Molemmat olivat päivisin töissä, mutta iltaisin teimme aina jotakin yhdessä. Näytimme heille muun muassa uusia englanninkielisiä Madventures-jaksoja sekä suomalaisen "Miehen työ" -elokuvan. Perjantaina kävimme kaikki läheisessä karaokebaarissa, jossa oli kymmenen sentin paksuiset karaokevihkot. Niistä löytyi varmaan joka ikinen englanninkielinen biisi, jonka kuvitella saattoi. Siksi laulujen valitseminenkin oli niin vaikeaa. Lauloin yhteensä kolme biisiä, joista yhden lauloin suomeksi. Löysin vihkosta nimittäin Mariah Careyn "Without You" -biisin, johon on myös suomenkieliset sanat. Hain ne netistä Traceyn puhelimella ja opettelin nopeasti ennen lauluvuoroani. Monet baarissa olleet ihmiset ihmettelivät, että millä ihmeen kielellä oikein lauloin. Jamie ja Tracey lauloivat lähes koko ajan. Etenkin Jamie veti lavalla kunnon show'ta kuin rokkitähti konsanaan.

Lauantaina jätimme tavaramme Ipswichiin ja suuntasimme kulkumme kohti hippikylä Nimbinin Mardi Grassia yhdessä Henkan kanssa. Mardi Grass on Nimbinissä vuosittain järjestettävä hamppufestivaali, jossa on mitä ihmeellisimpiä ohjelmanumeroita. Henkka sai kaveriltaan vanhan autonrottelon lainaan, joten kuljetusongelma hoitui helposti. Toivoimme vain, että auto veisi meidät perille saakka. Se kyllä onnistui, mutta ennen sitä jouduimme seikkailemaan aikamoisesti. Olimme nimittäin unohtaneet kartan ja ajelimme pitkän tovin täysin väärällä tiellä onnellisesti kohti outbackia. Tie kyllä kulki suht oikeaan suuntaan, mutta siltä oli mahdotonta päästä Nimbiniin. Jossain vaiheessa matkaa meillä oli vielä mahdollisuus kääntyä rannikkoa kulkevalle Pacific Highwaylle, mutta jatkoimme riskillä matkaa. Myöhemmin kun olimme tankilla, Jaakko käväisi huoltoasemalla kysymässä ajo-ohjeita Nimbiniin. Sieltä tuumattiin, että meidän olisi vain kylmästi palattava takaisin.

Kun vihdoin pääsimme Nimbiniin, olimme missanneet paljon hauskoja ohjelmanumeroita. Hamppuolympialaiset olivat jo ohi bonginheittoineen ja jointinkäärintöineen. Emme jääneet kuitenkaan murehtimaan niitä, vaan parkkeerasimme auton ja lähdimme tutkimaan aluetta. Koko Nimbinin pikkuruinen keskusta oli aivan tupaten täynnä jengiä. Suomalaisiakin kuului menevän ohitse jossain vaiheessa. Katselimme keskustan läpi ajavan VW Combi -paraatin ja menimme sen jälkeen kiertelemään markkinakojuja ja keskustan kauppoja. Ostin itselleni markkinoilta pitkän, värikkään hameen, joka oli sopivasti viimeinen laatuaan.

Illan tullessa soitimme CouchSurfing-majoittajillemme Pixielle ja Peterille kysyäksemme ajo-ohjeita heidän paikkaansa, joka sijaitsi keskellä maaseutua Nimbinin ulkopuolella. Henkka oli soitellut Pixielle jo aiemmin päivällä, mutta missannut ajo-ohjeet, joten minä kokeilin onneani tällä kerralla. Päädyimme jollekin pimeälle tielle, mutta sitten aloin epäillä meidän menneen liian kauas tai väärälle tielle. Niinpä vielä Jaakko soitti ja kyseli kolmannen kerran ajo-ohjeita. Käännyimme takaisin, mutta selvisi, että olimme olleet sittenkin oikealla tiellä. Palasimme siis takaisin sinne. Jossain vaiheessa tien varressa oli bussipysäkki, josta muistin Pixien maininneen. Käännyimme risteyksestä oikealle ja ylitimme pienen sillan, kunnes saavuimme kiinni olevalle portille. Menimme portista sisään ja ajoimme mutkaisen ja pomppuisen mäen ylös, kunnes näimme Pixien heiluttavan kättään ison puun vieressä. Olimme vihdoin perillä.

Pixie ja Peter vaikuttivat heti todella ystävällisiltä rauhan ja rakkauden julistajilta. Molemmat olivat vanhoja ihmisiä ja pesunkestäviä hippejä. He pyörittivät kotonaan yritystä, joka teki kaikenlaista mainoksista ja postikorteista tarroihin sekä magneetteihin. Peter oli tosi intohimoinen työnsä suhteen ja esitteli työkalustoaan ja tekeleitään meille suurella innolla. Välillä hän istahti alas sohvalle, otti rauhanbonginsa pöydän alta ja porisutteli sitä hetkisen. Sitten Peter palasi jälleen sorvin ääreen. Pixie taas istui seuranamme kertoen tarinoita elämänsä varrelta. Yövyimme Pixien ja Peterin olohuoneen sohvilla ja nukuimme aamulla pitkään.

Sunnuntaina ajoimme taas Nimbinin keskustaan seuraamaan Mardi Grass -festarin antia. Saavuimme paikalle juuri sopivasti hamppumarssin alkaessa, joten näimme sen alusta loppuun. Hampun puolesta marssi Nimbinissä kunnon lössi kaikenikäisiä ihmisiä pienistä lapsista eläkeläisiin saakka. Erityisen mielenkiintoista oli seurata, kuinka ihmiset olivat pukeutuneet. Kulkueen kärkipäässä marssivat vihreiksi hamppukeijuiksi pukeutuneet naiset. Aivan joukon kärjessä oli kolme raskaana olevaa hamppukeijua maha pitkällä. Hamppukeijut tanssivat tiettyä koreografiaa marssin alusta loppuun bongojen ja muiden soittimien rytmittäessä tanssia.

Kulkueessa oli myös poliiseiksi pukeutuneita tyyppejä, joilla oli siniset haalarit ja "Polite"-lippikset päässä sekä pahvikoirat hihnoissa. Oikeat poliisit vain nojailivat leppoisasti poliisiaseman portteja seuraten hamppumarssia sieltä käsin. Lisäksi kulkueen joukossa käveli muutama alaston mies ja nainen, aboriginaaleja, nuoria ja vanhoja, kauniita ja rumia sekä aivan hämäriin asuihin pukeutuneita heppuja. Nimbinin kuvakansio kertonee hamppumarssista kuitenkin enemmän.

Hamppumarssin jälkeen kiertelimme vielä jonkin aikaa Nimbinissä. Kävimme taas kaupoissa ja muun muassa hamppumuseossa. Ennen Pixien ja Peterin luo palaamista kävimme vielä ruokaostoksilla. Löysimme ruokakaupan yläkerrassa olevasta terveyskaupasta jopa salmiakkia, jota lähti mukaan iso säkki. Ilta vierähti leppoisasti Pixien ja Peterin seurassa.

Tänään olemme olleet lähes koko päivän Pixien ja Peterin luona nauttien maaseudun rauhasta ja vehreistä sekä kumpuisista maisemista. Päivällä teimme autolla pienen reissun johonkin läheiseen pikkukylään ja kävimme samalla kaupassa hakemassa illan ruuat. Jossain vaiheessa Peter innostui tekemään meille postikortteja, jotka hän painoi itse ottamistani valokuvista. Oli hauska seurata, millainen prosessi postikorttien valmistaminen oikein on. Oli myös hauska nähdä omia valokuvia oikeissa postikorteissa. Huomenna aiomme hyvästellä Pixien ja Peterin ja jättää Nimbinin taaksemme. Aiomme kysyä, josko voisimme olla vielä yhden yön Ipswichissä Traceyn ja Jamien luona.