Monta päivää mietin miten jatkaa blogia. Ei tehnyt mieli tehdä sitä perinteistä "aurinko paistaa ja ruoka on hyvää"-päivitystä. Osakseen myös aivot kaipasivat lepoa pitkän työrupeaman ja reissun suunnittelun jälkeen. Nythän me ollaan täällä, eikö jo saa vaan olla. Puolitoista viikkoa se sitten vaati, että aivot saatiin taas toimintakuntoon. Tai sitten se vaati sen että päästiin Gilin saarille, ihanaan ihanaan paikkaan missä ei edes ole aut...

Vielä lasken päiviä, en tunteja, tulevaan lähtööni. Tähän asti oloni on ollut normaali, oikeastaan ei mikään. En ole oikein tajunnut että olen oikeasti lähdössä vuodeksi reissuun maapallon toiselle puolelle. Nyt pikkuhiljaa paniikki alkaa soljua vatsanpohjaani ja vallata koko ruumiini. Toisaalta jo hieman huomaamatta alan hypähdellä innostuneesti (pah, kuulutan asian kaikille aina tilaisuuden tullen riemusta kiljuen). Tässä kuitenkin ensin taus...