Phu Quocilta olemme matkanneet jo Siem Reapiin Kambotsaan. Phu Quokilta menimme ensin yhdeksi yoksi Rauh Giaan veneella, josta jatkoimme matkaa aamulla bussilla suuntana Kambotsan paakaupunki Phonm Penh. Olimme varanneet bussiliput hotellimme kautta siina uskossa, etta paasemme Phonm Penhiin asti samalla bussilla. Toisinaan taalla on hankala kommunikoida paikallisten kanssa emmeka siis paasset suoraan Kambotsaan vaan jouduimme pieneen Vietnamilais kylaan nimelta Ha Tien. Istuimme tutkailemaan raamattua(Lonely Planet) selvittaaksemme miten paasisimme jatkamaan matkaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi osottautui xe om:in eli skootteritaksin vuokraus. Joppe meni edella ja Saara perassa ja pelot ja kauhukuvat osottautuivat turhiksi ja matka oli polya lukuunottamatta miellyttava kokemus. Naimme jopa vesipuhveleita matkalla ja ehdimme kyydissa ihastella Kambotsan hienoja maisemia. Rajan ylityskin sujui yllattavan vikkelasti talta pienelta rajanylityspaikalta (olimme meilkein ainoat ylittajat), joka oli keskella ei mitaan. Tie oli aika huonossa kunnossa, jopa Kuohun mokkitie on paremmassa kunnossa, joten voitte kuvitella, etta matka oli aika pomppuinen. Kun n.1,5 tunnin matkan jalkeen paasimme asvaltille vaihtui skootteri pieneksi pakuksi, joka ei varmasti olisi mennyt Suomessa katsastuksesta lapi. Kun vihdoin paasimme Phom Pehniin huokaisimme helpotuksesta. Tuon kokemuksen muistamme varmasti loppuelamamme sen varran siistia se oli, kaikesta huolimatta.

Phom Penhissa vietimme kaksi paivaa kaupunkiin ja maan historiaan tutustuen. Teimme paivaretken Killing Fields pellolle, jonne Khmer Rouge vei ihmisia tapettavaksi, jotta kukaan ei voisi estaa heidan valtakauttaan. Myos lapset ja vauvat tapettiin, koska Pol Pot pelkasi kostoa. Paikka oli todella karu ja on vaikea uskoa, etta nain kamalia asioita on tapahtunut vahan yli 30 vuotta sitten.Kavimme myos vanhassa koulussa, jonka Kmer Rouge muutti kidutuslaitokseksi. Paikka veti todella hiljaiseksi, mutta toisaalta se oli hyva nahda ymmartaakseen paremmin maata ja sen kohtaamia kauheuksia. Ei ihan tyypillisia romanttisia haamatkapaikkoja. Ehka siksikin Saaraa kutsutaan usein Jopen tyttoystavaksi, ja Joppe tykkaa korjata asian. Viimeksi meilta kysyttiin oletteko varmoja, etta olette naimisissa :)

Phonm Pehnista matka jatkui kohti Siem Reapia, jonne saavuimme katsomaan yhta maailman ihmeista, Angkorin temppeleita. Aamulla lahdimme matkaan viidelta Tuk-Tukilla kuskimme Mr. Happyn kanssa ihailemaan auringon nousua Angkor Wat temppelille, joka on yksi isoimmista temppeleista. Naky oli mykistava ja todellakin aikaisen heratyksen arvoinen! Temppeleita on vaikea kuvata sanoin, mutta tunsimme olevamme jossain muualla, toisessa maailmassa, sadussa. Kaikille jotka miettivat minne kannattaa matkustaa, niin vastaus on tanne! Huomenna jatkamme taas tutustumista sanoinkuvaamattoman upeisiin temppeleihin ja ylihuomenna suuntaamme veneella Battambangiin.