4.Päivä

Itselläni oli jo muutaman päivän ollut flunssan poikasta ja eilisestä rantailusta lähtien oikea korva tukossa ja pelkkää tinnitystä kuului. Olin jo kovaa diagnosoimassa itselleni otiittia ja vanhempi turkulainen kollegani Valtterikaan ei osannut mitään sanoa ilman otoskooppia, joten USA:n paljon parjattu terveydenhuolto oli testattava. Firstcare nimine ensiapuklinikka löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Tästä ongelmat vasta alkoivat. Hyvänä huomiona ystäväni käskivät soittaa ensi matkavakuutusfirmaani. Ensiksi suomeen , sieltä ohjattiin Jenkki-firmaan, joka valitsisi OIKEAn paikan minun vaivalleni. Pitkällisten vakuutuskiemuroiden jälkeen vakuutushenkilö jutteli puhelimitse vastaanottohenkilöstölle ja byrokratia alkoi pyörimään minulle.

Pitkä odotus, lääkäri vilkaisi korvaani ja totesi olevan virusperäinen inflammaatio ja suositteli kasan oireitalievittäviä lääkkeitä ja runsasta nesteiden nauttimista. Hinta 66 dollaria. Vieläkään en ole saanut vahvistusta onko asia kunnossa , tosin itselläni on tositteet tallessa tottakai.

Päivä alkoi jo kovasti vaikuttaa torsolta ilman todellista suunnitelmaa. Ajoimme autolla kohti pohjoista laaksossa, jossa viljeltiin appelsiineja, chiliä, jotain ja jotain mitä emme edes ymmärtäneet.

Aivan säkällä päädyimme kaupunkiin X (paikkaa emme paljasta). Ensinäkemältä tämä merenrantakaupunki säteili ystävällisyyttä ja idyllistä elämäntapaa. Puhdas pääkatu jazz baareineen ravintoloineen hienoine arkkitehtuureineen ja palmuineen. Varasimme heti hostellin kahdeksi päiväksi. Rannalla kävelimme pitkää laituria ja näimme merileijonan odottamassa ruokkimista ja heti paikallinen tyttö oli selvittämässä meille tämä luontokappaleen tarinaa.

Illalla kävimme jazz-klubilla muutamalla. Musiikki oli AIVAN loistavaa ja ystävällisiä ihmisiä joka puolella seurana. Ainut miinus omasta tai ravinton toiminnasta tuli kun tilasin tiskiltä talon viiniä ja tarjoili tuli vihaisen oloista jälkikäteen avautumaan että häneltä tilataan ja että äskeinen oli hänen paycheckistä pois.

Bändin jäsenet tulivat vielä lopetettuaan jutustelemaan kanssamme ja kysyi olimmeko jokin bändi itsekin .Meitä on tähän mennessä luultu saksalaisiksi, homoiksi ja bändiläisiksi.

Saksalainen homobändi. Puhallin soittajakaveri mainitsi että oli soittanut itse Bob Dylanin kanssa ja hänen instrumenttisuojalaukussaa oli porin jazz -97 tarra. Mahtavaa meininkiä!

-LT