Maanantai 1.12, Tiistai 2.12, Keskiviikko 3.12

Bamboo Island ja turkoosi bungalow rannalla...Patiolla riippumatto, johon voi sujahtaa kokonaa sisälle, lämmin meri ja viileä merituuli...paljoa enempä ei voi toivoa, hyvä kirja ja punaviiniä kynttilänvalossa...siinäpä lomalle hyvät lähtökohdat.

Matka mantereelta sujui mallikkaasti, seuranamme 7 krapulaista virolaista, 2 venäläistä ja 1 ruotsalainen. Ensimmäisellä snorklauspaikalla herra venäläinen talloi merisiiliin, vaikka kyllähän niistä oli varoitettu englanniksi ja kansainvälisillä käsimerkeillä. Hoito-ohjeeksi: koputtele piikki ulos ensin snorkkelin putkella, sitten jakoavaimella ja viimeksi valele bensinillä, niin eiköhän tokene. Lounastimme naapurikansojemme kanssa retkilounaaksi barrakudaa ja vetäydyimme etsimään omaa pakopaikkaa.

Rantabaariin istuuduttuamme ensimmäisenä ohitsemme käveli Ismo Alanko seuralaisineen tai ainakin olemme noin 99% varmoja asiasta- hassua!! Hetken aikaa pohdimme pitäisikö lauleskella hänen "joululauluaan", mutta fiilis ei ollut ihan sellainen. Auringon laskiessa lämpötila putosi 28,6 asteeseen ja rouvan oli vedettävä fleece-puku päälle kun kävi paleltamaan. Raskaan päivän ehtoopuolella uuvuimme Tom Yam- illallisen jälkeen jo klo 21.00. Sähköä meille on tarjolla 18.00-21.00.

Mikä karman laki on, että yleensä viimeisenä iltana löytyy kohteen paras ja edullisin ravintola? Monesti olemme kokeneet saman, eikä Sihanoukvillekän tehnyt poikkeusta- sooda, pieni vesipullo, olut, pannullinen teetä, valkosipulileivät, aurajuusto pihvi ja BBQ-kana perunamuusilla 11,25$ ja todella maukasta. Ruoka kokonaisuudessaan tässä maassa oli loistavaa ja riittoisaa. Keittojen kanssa tarjotaan aina kupillinen riisiä, joten 3-4$ saa vatsansa täyteen. Voimme vilpittömästi suositella Cambodiaa matkakohteena, kunhan pitää järjen päässä.

Neljä päivää hujahti aivan liian vauhdilla. Olemme "eksyneet" viidakossa ja hahmotelleet saaren rantoja ja mikä tärkeintä- rentoutuneet. Nyt olen päässyt chillailun (rentoutumisen) ytimeen ja oivaltanut sen salaisuuden. Aikaisemmilla reissuilla en ole voinut käsittää, miten ihmiset (myös herra Repo) saavat aikansa kulumaan olemalla tekemättä "yhtään mitään". Nyt käsitän, että chillailu on aktiivinen toimenpide olla tekemättä mitään. Ehkä suurin ahaa-elämys tuli siitä, että oivalsin, että pään tulee olla tyhjennetty kaikista työ- ja arkiasioista, jotta voi oikeasti rentoutua. Kaksi kuukautta siihen kului. Suomalainen lomakausi on siis nykyisellään aivan liian lyhyt, jotta ihmiset kerkeäisivät kunnolla rentoutumaan. Tietysti toisaalta jos vertaa japanilaiseen 5 päivän kesälomaan tai cambodialaiseen 2 päivään, niin kyllähän meidän tulee olla eri-tyytyväisiä.