Terveppä terve!

Täällä sitä nyt ollaan! Pitkän, uuvuttavan ja leffatäyteisen (kyllä, Cathay Pacificilla on aika huikee leffavalikoima!) matkan jälkeen saavuttiin vihdoin Kuala Lumpuriin kaksi päivää sitten. Lähdettiin perjantaina aamulla joskus varmaan 2.15 paikkeilla Herwoodista kohti bussiasemaa ja lentokenttää ja saavuttiin hotellille Kuala Lumpuriin lauantaina joskus neljän paikkeilla. Nopeella laskutoimituksella tosta voidaan laskea että oltiin semmonen reilu vuorokausi liikkeellä, ja ei hirveen hyvin tullu nukuttua. Tämän vuoksi lauantai-ilta jäi meidän osalta vähän vajaaksi, kun etittiin nopsaan vaan jokin ruokapaikka läheisestä Chinatownista ja mentiin nukkumaan.

Sunnuntaina ei sitten enää väsyttänytkään, ja noustiin ylös siinä varhaseen aamulla viiden aikoihin. Päätettiin kuitenkin liikkeelle lähtemisen sijaan ottaa iisisti ja jäädä venailemaan hotellin aamupalaa puoli kahdeksaan saakka. Aamupala kuitenkin osoittautui pelkäksi pariksi vaaleaksi paahtoleiväksi ja banaaniksi, joten ei ehkä olisi ollut niin tärkeetä jäädä sen vuoksi hotellille. Aamupalan jälkeen lähdettiin käppäilemään kohti Petronas twin towersseja kohti. Tornit oli ihan jees, mutta ei ne ehkä niin upeet ollu ku luultiin. Aika pikkuset verrattuna muihin kaupungin pilvenpiirtäjiin. Tornien alla oli kiva (lue kallis) ostoskeskus, ja meidän onneksi kaupat aukesi vasta 10 ja kun me oltiin aikaseen liikkeellä niin ei tullu ees mitään houkutuksia lähtee kaupoille. Tornien vieressä oleva puisto oli kuitenkin kiva käppäillä ja hengata. Kun kaupat aukes niin lähdettiin kaupoille ostaan kaikki tarvittavat ja unohdetut tavarat. Löydettiin kaikki yhteinen tarvittava kuten adapterit, muistitikku ja harja. Molempien omista shoppailuista Niko kuitenkin vei voiton löytämällä shortsit ja paitoja. Ilmeisesti aasialaiset naiset ovat jotenkin vähän pienempiä kuin Ansku, joten tarpeellisten vaatteiden löytäminen tuotti ongelmia. Tärkeimpinä kuitenkin oli saada balleriinat kokoa ilmeisesti 43 näiden kokoluokassa (eihän se nyt suomessa noin iso todellakaan ole). Etsittiin kenkiä useita tunteja eri kaupoista, mutta myyjien huonon englannin tai muuten vaan kyvyttömyyden mukaan ei saatu kokeiltavaksi muita kuin 41 koon kenkiä. Viimein juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa löydettiin Cotton On, joka luutavasti ainoana kauppana koko kaupungissa myy hieman isompia kenkiä.

Maanantaina aamulla otettiin suunta kohti Batu Cavesia. Hotellilta Bukit Bintangilta käveltiin junalle, jolla päästiin sinne näppärästi ja edullisesti vajaassa puolessa tunnissa. Batu Caves on siis tämmönen iso luolasto ja hinduille pyhä paikka tuolla noin 13km Kuala Lumpurista pohjoseen. Luolaston edessä pönöttävä kultainen buddha oli aika upea ilmestys ja vieressä olevat portaat olivat täynnä juoksevia apinoita. Portaita on googlen keskustelupalstojen mukaan jokunen vajaa 300kpl , joten ylös kipuuminen voidaan laskea jonkinlaiseksi porrastreeniksi tällä helteellä. Ylhäällä ylös katsottaessa luolat oli upeita, mutta maan tasolla jotenkin vähän ehkä (eli aika paljon) sotkuista. Luolien reunoilla oli roskapusseja ja apinat niitä sitten levitteli ympäriinsä. Ei oikeen ymmärretä, miten joillekkin pyhä paikka voi olla noin sotkuinen. Luolien jälkeen mentiin taas Chinatownin kautta syömään. Chinatownin kojujen läpi kävellessä huomaa, kuinka paljon onkaan ystäviä, kun jokainen kioskin pitäjä huutelee "hello my friend, look at this" ja " hello my friend, good quality, look". Ei hirveesti jaksettu noiden jätkien kanssa jutustella.

Täällä on kyllä ihan mielenkiintoista sakkia, nimittäin jostain ihmeen syystä porukka haluu ottaa Nikn kanssa kuvia. Tää on sattunu jo useampaan kertaan, mutta ekalla kerralla kun Niko poseerasi naisen ja tytön kanssa niin kuvaa ottanut mies sanoi "This is her first time" niin pisti vähän miettimään, että jaahas, mikä eka kerta?

Noh, ehkäpä tässä tarpeeksi tarinoita tähän päivään. Me otetaan nyt vähän lepoa ja illalla taas mennään katteleen iltavalaistuksia!Kuvia ei tää ohjelma jostain syystä lataa, niin laitetaan niitä sit myöhemmin.

A&N