Oon koittanut muodostaa jonkilaista käsitystä Kambodzan kuningaskunnasta. Paikalliset mainoslehtiset ovat keksineet osuvan iskulauseen: The Kingdom of wonder. Täällä on totta tosiaan mielin määrin asioita, jotka ihmestyttää ja kummastuttaa kahta matkaajaa. Khemriläiset, joista osa pukeutuu pyjamaan päivälläkin, on tosi isänmaallista porukkaa, jopa tuktuk- takseissa on Kambodzan liput liehumassa. Maan sinipunaisia lippuja voikin bongata melkein mistä vaan. Lisäks ollaan spotattu et monilla miehillä on pikkurillin kynnet pidemmät, ku mun kaikki kynnet yhteensä ja ollaankin mietitty et minkä ihmeen takia. Voi olla että pitkää kynttä tarvitaan jonkin sortin käsitöihin; Täällä tehdään paljon kalusteita bambusta, mikä on materiaalina halpaa mutta kestävää.

Liikenne on ensisilmäyksellä kaaosmaista: polkupyöriä, tuktukkeja, autoja, mopoja ja jo harvinaisempia pyörätakseja sikin sokin. Sekaan mahtuu myös "onnen rinkilöiden"myyjiä, kovaäänistä tööttäystä, koiria ja jopa lehmiä! Mutta kun katsoo tarkemmin, huomaakin liikenteen toimivan paremmin kuin hyvin. Mopot väistelevät sujuvasti, kääntyville ajoneuvoille ja tietä ylittäville jalankulkijoille annetaan tilaa(jos vain uskaltautuu liikenteen sekaan!) ja tööttäämällä informoidaan muita milloin ollaan ohittamassa ta kääntymässä. Tälläinen järjestely ei ikinä toimisi Suomessa, mutta täällä se tuntuu toimivan. Phenon Phenissä ensimmäinen tienylitys oli jännittävä, mutta seuraavat meni jo melkein silmät kiinni! Logistiikka on kans varsin mielenkiintoista: mopojen kyydissä liuta kuolleita kanoja ja hanhia ja millon mitäkin, tuktukit täpötäynnä ja kuorma-autot lastattu pienten kerrostalojen kokoisiksi- päällä vielä poikia pitämässä huolta ettei mitään tipu kyydistä.

Oltiin Kambodzan pääkaupungissa, Phnom Phenissä kaksi yötä, mikä oli tällä erää ihan tarpeeksi. Asuttiin Lake Side- nimisessä majatalossa ja maksettiin kuus dollaria yöltä. Hauska toi majatalon nimi, ku ennen se tosiaan oli järven rannalla, ku nykysin tää järvi täytetty betonilla. Juteltiin yhen äijän kans, joka työskentelee kyseisessä majatalossa ja se kerto et Phenon Phenistä suunnitellaan tehtävän suurta metropolia ja joku aikaraja on 2015. Tavotteena hänen sanojen mukaan on saada köyhät pois kaupungista. Hän kerto myös et kerjäläiset, tuktukit ja polkupyörtaksit on vähentynyt katukuvasta. Rakenteilla on myös Vattanac Capital- niminen hanke, ja monta muuta pienempää hanketta. Koko kaupunki tuntui olevan rakenteilla tai remontissa. Myös meidän majataloa maalailtiin ja korjailtiin. Itseasias meidän huonees hais viel maali ku vietiin kamoja sinne.

Pom Penissä käytiin kuoleman kentillä- killing fields- mikä on noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Phenom Pehnistä. Odotettiin molemmat näkevämme samat karut maisemat, ku aikoinaan Madventures- ohjelmassa, mut olihan tuo näkymä muuttunut. Kaks taalaa sisäänpääsymaksu Choeng Ek, kansanmurha- museoalueelle. Keskelle kaunista ja hyvin hoidettua puistoaluetta oli pystytetty ns. muistomerkki kaikille 3 miljoonalle, jotka menehtyivät 1970-luvulla käydyssä sisällissodassa. Tuo noin 20 metrinen monumentti oli täynnä uhrien pääkalloja.(Kaiken kaikkiaan 8000 kappaletta) Alueella oli puu, jota vasten vangivartijat yleensä hakkasivat vauvat kuoliaiksi kallisarvoisia luoteja säästääkseen, ennen kuin viskasivat ruumiit valtaviin joukkohautoihin. Joukkohautoja on alueelta löydetty kaikkiaan 129 kappaletta. Alueelta löytyi myös joukkohautojen kuopat ja museo, missä oli jotain tappo- ja kidutusvälineitä, kuten bambukeppi, kirves ja hakku, lisäksi seinät pursuivat paikan karmivaa historiaa ja yksityiskohtia.

Istutaan tällä hetkellä bussissa matkalla Phnom Phenistä Siem Riepiin. Ollaan ainoat ei-paikalliset bussissa ja saatiin paljon uteliaita katseita lapsilta. Tiet on yleisesti ottaen ollut tosi hyviä, mutta tää tienpätkä on todella huonokuntoinen. Kunnon pomppukyytiä, onneks busseissa on sentään hyvät jousitukset! Bussista käsin ollaan ihailtu kuinka vihreää ja vehreää luonto on tähän aikaan vuodesta. Toista se on varmaan kuivaan aikaan. Ollaan bongattu muutama tosi iso ja kaunis perhonen ja perus pienii sitruunaperhosen näkösiä. Torakoita ei oo näkyny, onneks, koska mä inhoon niitä. Yks jätti spideri hitattiin vessasta ja Niken piti murhaa se ennen ku mä uskalsin mennä sinne. Riisipellot on täynnä vettä, mikä on riisinviljelyn onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Riisinviljely on monille täällä tärkeä tulonlähde. Riisiä syödäänkin reilusti, päivän jokaisella aterialla. Kun Thaimaassa riisi pitää ravintolassa erikseen tilata, täällä se tulee automaattisesti.

Kaiken kaikkia Kambodza on ollut erilainen mitä kuvittelimme.