Houdihou!

Nyt ollaan taalla jumissa Ratchaburissa. Illalla kympin aikoihin olis tarkoitus suunnata nyt sitten tonne etelaan pain junalla. Juna menee Surat Thaniin ja sitten siita otamme bussin jonnekkin. Joudutaan kuluttamaan taalla aikaa kokonainen paiva ku kaikki muut junat oli myyty loppuun.

Lahetttiin Chiang Maista siina kuuden aikaan sunnuntaina ja ennen sita kaytiin katsomassa suurta sunnutaitoria johon keraantyy kaupustelijoita kaikista pikkukylista lahempaa ja kaumpaakin. Ekaa kertaa tori oli oikein mieleenkiintoinen ja ei myyty sellasta perus turistikraasa mita myydaan joka nurkalla. Siella oli tosi paljon paikallisten kasityolasten kojuja ja siella kulu aika nopeesti vain kierrelessa. Lahettiin sit kuitenkin Bangkokkiin sitten ja 12 tunnin bussimatkan jalkeen oltiin perilla. Heti hypattiin toiseen bussiin ja ei menny ku muutama tunti niin oltiin Kanchanaburissa. Ai niin ja meille tarttu sellanen vahan isompi rinkka matkaan tuolta Chiang Maista ku Emman mekot ei enaan mahtunu sen omaan. Kokoa vain 120+10 litraa. Arvatkaa kumpi sita kantaa.

Otettiin halvin mahdollinen kyyti bussiasemalta eli polkupyorariksa yhteen hostelliin. Kavi vahan saaliksi sita polkijaa ku pyoran kyydissa oli vaivaset parisataakiloa laukkujen kanssa painoa. Oli niin hengastynyt se kaveri ku perille paastiin ettei edes kiitos tai hei sanonu :) Mentiin sitten heti Sotamuseoon ja katsomaan kuuluisaa Kwai joen siltaa. Ei se ihan niin hieno ollu ku olis voinu kuvitella. Kai se jotenkin on ku odottaa jotain wow kokemusta ja kun perille paasee niin huomaa sen olevan vain pelkka silta. Illalla kun se oli valaistu se oli kylla tosi hieno. Kannattaakin menna ekaksi just museoon tai lukea vahan sillan/rautatien historiaa niin saa kaikista eniten irti niista.

Mentiin seuraavana paivana sitten Death Railwayta eestakasin se lyhyt patka mita sita voi nykyaan menna. Matka toiseen suuntaan kesti joku parituntia ja perilla sitten kulutettiin seuraavan junan takasinlahtoon asti aikaa laheisella vesiputuoksella. Tavattiin vesiputoksella joku ihme tyyppi joka naytti meille jotain luolaa. Mietittiin jalkeenpain etta on aina fiksua menna ventovieraan kanssa pimeeseen luolaan jossa on syva rotko. Lahettiin sitten takasinpain ja luultiin etta matka kestais taas sen pari tuntia mutta meni ainakin kolme. Se pikkuveturi pysahtys joka nurkalla ja sen takia sitten ei paasty samana iltana jatkamaan matkaa Damnoen Saduakkiin. Otettiin sitten toinen yo sielta hostellista ja kun kaveltiin huoneelle niin valehtelematta kissapennunkokoinen rotta juoksi suoraan pahki Miikan jalkaan. Rotta ja Miika meni sit molemmat tilanteesta vahan sekasin ja pyorivat ympariinsa siina kunnes rotta tajus vilahtaa pusikkoon.

Lahdimme sitten aamulla Damnoen Saduakiin, jossa on thaimaan kelluva tori. Bussissa ei ollut taaskaan muita turisteja ku ei olla oikein varattu mistaan toimistoista mitaan matkoja vaan reteesti menty paikallisten mukana ja kyselty neuvoja. Perille ollaan aina kuitenkin paasty ja luultavasti hiukka halvemmalla. Saduakissa sitten ei illalla ollu oikein mitaan tekemista niin haettiin kaupasta paaljon naposteltavaa ja latkittiin korttia koko ilta. Herattiin aamulla siina kuuden aikaan, koska kirja sano etta tori on silloin aidoimmillaan. Kirjan mukaan tori on todella ainutlaatuinen kokemus ja siina nakee vanhaa thaimaalaista perinnetta. Voitte kuvitella Emman ilmetta kun se oli koko ajan vinkunu sinne ja huomas etta sehan oli ihan haistapaskatouhua! Siella pienessa kanaalissa oli enemman turistien kiertoajeluveneita kuin myyjia. Ja taas siella myytiin paa-asiassa sellasia thailand t-paitoja ja muuta kraasaa. Just kun oltiin lahossa nahtiin semmonen kaarmemies jolla oli kaks iso pythonia ja paatettiin piristaa itteamma ja menna ottamaan pari kuvaa kaarmeiden kanssa. Vaikka ne oli kesyja niin kylla se silti oli ihan siitia pitaa sellasta jarkyttavan isoa pythonia kaulan ympari. Saatimpahan ainakin hyvia kuvia.

Pakattiin sitten taas kimpsut ja kampsut ja lahettiin tanne Ratchaburiin ku taalla oli lahin juna-asema. Tai vaihtoehtoina meilla oli menna Bangkokkii ja sielta lahtea alaspain tai tulla tanne ja lahtea junalla alaspain. Neljaskerta bangkokkiin ei houkuttanu niin paljon. Illalla siis lahetaan Surat Thaniin ja ollaan siina kuuden maissa aamulla perilla. Saatiin nyt lisattya kuvia Ayutthayasta ja Chiang Maista. Naista paikoista lisataan viimeistaan ylihuomenna.

Ai niin joo ja loydettiin nyt niin huonoa englantia puhuva ihminen etta jouduttiin vahan aikaa miettia, mita kielta se oikein puhuu meille. Se oli tarjoilijana yhessa ravintolassa ja hauskinta siina oli se etta se luuli puhuvansa jotain kielta. Totaaltaarinen repehdys talla puolella maailmaa tapahtu silloin kuin huomasimme niinkin globaalin sanan kuin coca colan ymmartaminen oleva yllattavan vaikeaa. Chorra Chjroa!

-M&E-