Kuva ei edelleenkaan ole meidan oma (jos ette huomanneet..) , eika varmaankaan kylla menna surffikurssillekaan taalla.

Eilen lennettiin Christchurchista Sydneyn kautta Melbourneen (ja olikin taas kiva kuluttaa koko paiva matkustamiseen, kun tahan meidan maailmanymparipaketin vaihtoehtoihin ei kuulunut suoraa lentoa..). Lento Sydneysta oli viela hieman myohassa, joten olimme taalla vasta kymmenen jalkeen illalla. Sydneyn kentalla odottelimme kypsina koneen lahtoa ja samalla katselimme ymparilla olevia ihmisia. Hieman toivoimme jos viereen olisi jalleen tullut joku komea nuori mies. Viereisella penkilla istui tatuoitu nuori mies paksu musta tukka silmilla. Emme olleet ihan varmoja nukkuiko han vai oliko jossain aineissa, tuijotti eteensa hievahtamatta ja piti arvotavaroitaan kasissa. Totesimme, etta tuon vieressa emme ainakaan halua istua ja han naytti muutenkin potentiaaliselta pommin rajayttajalta.. Koneessa oli jotain hassakkaa paikkojen kanssa ja - yllatys yllatys - kyseinen pommimies paatyi Nean viereen istumaan. 2 kaljan jalkeen han oli jo hieman rennompi eika konekaan rajahtanyt. Nyt jo helppo hymyilla ja puhua asiasta.

Rinkatkin selvisivat vaihdosta huolimatta perille. Ja edelleen toistaiseksi ilman suurempia vaurioita. Painoa naytti olevan jo paalle 25 kg, onneksi ylikilojen suhteen ei oltu tiukkoja. Rinkkoihin oli kiinnitetty raskas matkatavara-varoituslaput, joissa neuvottiin nostamaan se polvia koukistamalla ja tarvittaesssa apua pyytaen. Ihanko tosi.. Apua ei meille ole paljoa ollut tarjolla. Lentokentalta suuntasimme taksijonoon paastaksemme hotellille (ja katsastamaan niita paljon puhuttuja tenniksenpelaajia..). Viimeisin shuttle (ovelta-ovelle tai keskustaan meneva lentokenttakuljetus) oli katevasti lahtenyt jo ennen koneen laskeutumista. Taksijono oli aikamoinen, mutta samoin takseja tuli jatkuvasti. Erittain omituisen jonotussysteemin jalkeen saimme taksin. Kuski nousi ERITTAIN verkkaisesti avaamaan meille takaluukkua eika tehnyt elettakaan auttaakseen rinkkojemme kanssa. Intialainen kuski.. Sanna hieman hikeentyneena pyysi kuskia auttamaan Neaa, jonka han sitten pitkin hampain teki. Sama kuvio toistui hotellilla. Aija nousi autosta verkkaisesti ja jai pitamaan takaluukkua auki (joka siis toki pysyi ylhaalla ihan itsekseenkin). Revimme rinkat ulos ihan omin voimin siis. Ei kiitetty tai mitaan muutakaan, Sannan teki kylla mieli kiittaa tyhjasta. Talla kertaa hintakin oli tosin ihan kaypa (eika kuten Aucklandissa jossa meita taidettiin hiukan ukottaa).

Olimme varanneet hotellin jo Suomesta kasin (kun tajusimme etta taalla on talloin nama tenniskisat). Paikka on Tolarno hotel (180$/yo/huone eli n.90e - huoneet olivat aika vahissa kun varasimme majoitusta), joka on St.Kildan kaupunginosassa. St.Kilda on kiva kaupunginosa keskustasta rannalle. Suosittu paikallisten viikonlopun viettopaikka. Ratikalla keskustaan n.10-15 min (3.7$/kertalippu, 6.8$/paivalippu).

Hotellilla valmistauduimme illanviettoon ja suuntasimme St.Kildan kaduille. Hotellimme sijaitsee alueen vilkkaimmalla kadulla, jossa lahes kaikki ravintolat ja baarit. Taalla paikat ei mene kiinni ennen puolta yota. Taallakin paikat on auki late (=myohaan), joka useimmiten tarkoittaa jopa ad.klo.6-7. Viimeisinkin paikka, jossa olimme oli auki ad.klo.6, me mukana (kello oli silloin siis uuden-seelannin aikaa jo klo.8 aamulla..), joten tanaan hienoinen vasymys havaittavissa.. Saimme baarioppaaksi heti alkuillasta aivan ihanan uudesta-seelannista kotoisin olevan homomiehen, joka yritti loytaa meille paikkaa jossa paasisimme tanssimaan. Hanen suhteillaan paasimme paikkoihin myos ilmaiseksi sisaan. Tanssipaikka loytyi, musiikissa tosin oli hieman toivomisen varaa.. Keskustassa olisi ollut enemman vaihtoehtoja, mutta emme jaksaneet lahtea sinne, varsinkin kun kaupunki ei viela ollut kovin tuttu. Paadyimme loppuillaksi siis aivan hotellimme vastapaata olevaan baariin. Lienee turha sanoa, etta hauskaa oli. Vaikka tennispelaajia ei nakynytkaan (ainakaan meidan tietaaksemme..). Illan aikana olimme ajoittain ruotsalaisia 26-vuotiaita sairaanhoitajia ja taydesta meni!

Tanaan olemmekin sitten vain kierrelleet kaupunkia ja nauttineet auringosta. St.Kildan rannalla olevassa ravintolassa/kahvilassa oli ulkoterassilla hyva reggae-bandi esiintymassa. Meno rentoa ja mukavaa, mutta me tunsimme olevamme hieman alipukeutuneita kun erityisesti monet naiset olivat ykkoset ylla. Ja oli siis paiva. Meilla kun ei tullut niita korkkareita mukaan.. Nyt alkaa jo vasymys hiipia ja hotelli ja suihku kutsuu.

Huomenna hakemaan jalleen auto. Tavoitteena 8 paivan aikana suunnistaa Sydneyyn, kovin tarkkaa suunnitelmaa ei ole viela tehty. Ajateltiin alkuun suunnata Melbournesta lounaaseen kohti great ocean roadia. On vaan luvannut niin hienoa ilmaa (aurinkoista, ad.30-35 astetta), joten voi olla etta matka katkeaa ensimmaiselle rannalle. Ja no hata, meilla on kunnon aurinkorasva mukana. (Samasta asiasta huomautti myos eilen baaritiskilla ystavallinen paikallinen, kun katsoi meidan vaaleata ihoamme - jota me kylla pidamme jo hieman ruskettuneena). Kiitos jalleen jatkuvasta viestitulvasta message boardillemme.