Reppureissu 12.11.-24.11.

Taas oli aika ottaa rinkka esiin ja selkään ja lähteä kohti pohjoista Thaimaata. Lennettiin perjantaina illalla Chiang maihin ja majoituttiin taas niin ihanan halvasti 2,5e. Chiang maissa hinnat on tosiaan hiukan eri luokkaa kuin täällä etelässä.Lauantaina tutkailtiin vielä vähän nähtävyyksiä joita ei edellisellä kerralla ehditty tekemään ja ajettiin ylös vuorille, jossa sijaitsi mahtava temppelialue.

Illalla sullouduttiin seitsemän hengen porukalla taksiin, joka ajoi meidät pohjoiseen Mekong joen varrelle rajan ylityspaikkaan Chiang khongiin. Aamulla ylitettiin raja ja paperisodan jälkeen varattiin itsellemme matkustusmuoto joka jää kyllä ihan omaan luokkaansa. Speed boat oli homman nimi ja se tarkoitti kuutta tuntia sullottuina pareittain pieneen tilaan, polvet kurkussa, kuusi henkeä ylisuuret kypärät päässä kovassa melussa ja hurjassa vauhdissa joenpinnan tasolla rytkyttäen pienen pehmusteen päällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut slow boat joka olisi kestänyt sen pari päivää, mihin meillä ei olisi aikaa ollut. Jälkeen päin kuultiin että Speed boatit on Laosin lailla kiellettyjä, ilmeisesti kuitenkin enemmän ympäristösyistä kuin siitä, että onnettomuudet ei kuulemma ihan hirveän harvinaisia näissä ole. Siinä me sitten nökötettiin korvatulpat korvissa ja maisemat Mekong joen ympäristössä olivat aivan upeat. Osa kavereista oli eri veneessä ja niillä ei ollut ihan niin hyvä onni. Kun päästiin Anniinan ja Nooran kanssa perille niin toisia ei kuulunut mistään. Kahden tunnin päästä alkoi hämärtyä ja juuri kun hämärä muuttui pimeydeksi kuului joelta kavereiden ilon kiljunnat kun olivat selvinneet perille. Porukka oli haaksirikkoutunut kolme kertaa autioille joen penkereille koska moottori oli hajonnut vähän väliä. Pimeällä ajaminen on mahdotonta tai ainakin tosi vaarallista kun joki on täynnä kiviröykkiöitä, joten kuski oli kertonut että suurella todennäköisyydellä täytyy etsiä kylä ja pyytää majoitustilaa ja että aamulla matka jatkuisi. Noh loppu hyvin kaikki hyvin ja saavuttiin Luang Prabangiin. Yllätyttiin paikan länsimaalaisuutta ja sitä turistimäärää!! Ranskalainen arkkitehtuuri ja tunnelmalliset kahvilat ja ravintolat oli jotain mitä ei osattu kyllä odottaa. Kaunis kaupunki se oli ja sinne voisi hyvin kuvitella matkustavansa lomalle.

Osa porukasta, Anniina, minä ja Noora jatkettiin kuitenkin matkaa heti seuraavana päivänä kun oltiin ensin vuokrattu pyörät ja kierrelty joen viertä ja ympäri kaupunkia. Laosilaisiin naimisiinkin olisi ollut mahdollisuus mennä kun ylpeä isä yritti naittaa poikaansa jollekin meistä!! :D Munkkeja käppäili täällä myös koko ajan joka puolella ja se toi oman tunnelmansa paikalle. Noh, siis illalla jatkettiin kohti Vang viangia, jossa tarkotuksena oli kokeilla vähän rinkulalilluntaa traktorin renkailla joella. Bussi ahdettiin aivan tupaten täyteen käytäväpaikkoja myöten ja kun nitisevä ja natiseva kulkuneuvo lähti pikkuteille kiemurtelemaan niin jo lähti oksennuspussit jakoon ja silloin tällöin kuului kovasti pahoinvoivien ihmisten kakomisia. Pysähdyttiin vähän väliä ja kun ihmeteltiin mikä kestää pysähdyksessä niin katsoin taakse ja joku nosti mopoa linja-auton katolle!!! Toinen oli ylhäällä ottamassa vastaan!! Kaikkea oli siis mahdollista ottaa mukaan.

Vang viang oli uskomattoman kaunis paikka. Syötiin aamupalat terassilla tyynyillä istuen ja maisemana oli puhdas Mekong ja upeita kalliovuoria. Käveltiin yhden vuoren luo jossa oli mahdollisuus vierailla luolissa. Ostettiin "pääsylippu" ja kun tultiin paikalle niin siellä ei ollut yhtään ketään. Oltiin siis kolmestaan ja yhden taskulampun varassa ja suunnattiin pimeään luolaan. Hiukan jännittävää voin kertoa. Näissä luolissa joskus muinoin on väestö piilotellut Kiinalaisilta vihollisilta.

Laosissa elämänmeno on mielettömän rentoa. Kukaan ei kiirehdi mitään ja lepäily ja muu rentoutuminen on tärkeitä asioita elämässä. Omaksuttiin se itsekin hyvin nopeasti ja rentouduttiin täysillä. Seuraavana päivänä vuokrattiin rinkulat ja hypättiin tuktukiin joka vei meidät monien ja monien reppureissareiden kanssa aloituspisteeseen. Täällä huomattiin että se lilluminen ei ollutkaan ihan semmoista hiljaista etenemistä ja rentoutumista vaan vastassa oli joki, jonka reunustat oli rakennettu täyteen puurakennelmia joissa musiikki soi ja juhlat oli pystyssä. Kun laskeutui jokeen heitettiin jo seuraavalta puolelta seuraava köysi johon tarttua ja joka vei taas uusiin juhliin. Näissä oli mahdollista laskea vesiliukumäkiä ja keinua köysien varassa korkealla ja pudottautua veteen. Täytyy kyllä sanoa että oli reissun ihan kohokohtia ja hauskaa oli!! Lopulta aurinko jo laskikin ja oltiin lilluttu vasta baarien loppupäähän josta alkoi se oikea lilluminen siellä hiljaisuudessa!! Noh kun sitä ei ollut ihan hirveästi kerennyt tekemään niin lähdettiin sitten vielä uhmaamaan pimeyttä ja lilluttiin siellä keskellä ei mitään kohti tuntematonta. Reitti on kuulemma sadekaudella mahdollista lillua yhteen tuntiin, mutta näin kuivana kautena se kestää 3 tuntia. Pian tulikin jo kylmä ja ikävä lämpimään suihkuun ja onneksi edessä oli valoja ja joku joka huuteli josko tarvittaisiin tuktukkia! No kyllä!!

Mekong on uskomattoman puhdas ja oli aivan upeaa uiskennella siellä virkistävässä makeassa vedessä!!

Seuraavana päivänä olikin aika taas liikkua ja suunnattiin kohti Vientianea, laosin pääkaupunkia. Tämäkin oli hyvin paljon ranskalaisvaikutteinen kaupunki ja melko viihtyisä. Suurempia ei täällä tehty, vähän matkamuistoja tuli osteltua ja kierreltyä. Matka jatkui sitten seuraavana iltana 14tunnin bussimatkalla Vietnamiin. Vaihdettiin kuitenkin kesken matkaa suunnitelmia ja jatkettiinkin samalla bussilla vielä toiset 12 tuntia ja tultiin Hanoihin. Ajotavat oli taas aika hurjia ja koko ajan sai puoliksi peläten ja puoliksi nauraen seurata uskomattomia ohituksia joissa kuski ilmiselvästi ajatteli että vastaan tuleva auto voi aivan hyvin väistää penkan puolelta… Vietnamin puolella ajotapa muuttui sellaiseksi, että kun Laosissa mentiin kaasu pohjassa niin täällä sen lisäksi pohjassa oli myös töötti. Se näytti oikeuttavan jos minkämoisiin tekoihin liikenteessä. Töötti vaan pohjaan ja kyllä ne asiat järjestyy.

Hanoi oli myös liikennekaaos koko kaupunki. Siellä on varmaan maailman kaikki mopot ja tuli tosiaan sellaisia tilanteita että ajatteli miten voi ikinä olla mahdollista päästä tien toiselle puolelle. Otettiin aina joku paikallinen tähtäimeen ja kun se lähti ylittämään tietä niin liiskauduttiin siihen kiinni ja mentiin mukana. Mopot ja autot yrittää taas töötti pohjassa sitä että kadottaisiin edestä jotenkin kummasti mutta kyllä ne lopulta sitten antoi hieman tilaa.

Nyt oli aika varata se pakettimatka ja lakata ajattelemasta itse. Otettiin kolmen päivän reissu Vietnamin rannikolle Halong bayhin, joka on tunnettu kalliovuoristaan, jotka nousee merestä korkeuksiin. Olihan se upeaa mutta meille sattui juuri huonot kelit kun ilma oli sumuista ja pilvistä. Ajeltiin ihanalla tunnelmallisella puulaivalla ja ensimmäinen turistikohde oli luolat. Nämä ei ollut aivan yhtä jännittävät kuin Vang Viangissa kun ne oli valaistu jos minkäkinmoisin värivaloin. Valtavan kokoiset ja vaikuttavat ne kylläkin oli, mutta ihmismassan keskellä siitä meni vähän maku.

Yöksi meidät vietiin Cat ba Islandille jossa ajeltiin vähän heikkokuntoisen oloisilla vanhoilla busseilla taas oksennusreittejä pitkin kaupunkiin. Onneksi en ole matkapahoinvointinen sillä tällä matkalla sitä on koeteltu kovasti. Maisemat oli kuin Jurassic parkista!! Cat ba:lla tehtiin myös vaellus korkealle vuorelle ja siinä sai hieman kuntoilla ja kiipeillä kun noustiin kivisiä reittejä huipulle. Huipulla oli vielä näköalatorni, mutta kun varoituskyltissä luki että max. 5 henkilöä ja siellä oli jo ainakin 25 niin päätin katsella maisemat ihan siitä maan pinnalta.

Seuraava yö vietettiinkin sitten laivalla. Meitä oli siellä varmaan jotain 20 henkeä ja pysähdyttiin yöpymään keskelle kallioita ja muita vastaavia laivoja joita oli siellä useita. Hytit oli oikein viehättävät ja kyllä siellä sitten nukuttikin. Aamulla meille annettiin kanootit ja saatiin käydä niillä vähän katsomassa ympäristöä. Harmi että keli oli pilvinen kun aurinkoisella kelillä kaikki olisi ollut varmaan monta kertaa hienompaa.

Minibussi vei meidät taas takaisin Hanoin kaaokseen. Aamulla lähdettiinkin sitten kotimatkalle. Ensin lentoasemalle ja siitä sitten Bangkokiin, josta otettiin päivän odottelun jälkeen yöbussi Phuketiin. Hyvin tuli sielläkin nukuttua kun kesken matkaa kuulemma bussi oli kovan räsähdyksen jälkeen ollut kaksi tuntia paikoillaan enkä ollut huomannut mitään!

Nyt vähän muualla käyneenä on kyllä oikeasti huomannut miten ihania ihmisiä thaimaalaiset onkaan. Mukava oli palata!