Morjesta!

Viimeistä yötä vietellään tällä kertaa Aasiassa. Summaillaan vähän parin kuluneen viikon tapahtumia.

Saavuttiin siis Anun kanssa Penangiin 27. päivä. Ensimmäisenä vastaan iski kuumuus ja kosteus. Päivittäiset kävelyretket olivat hikistä puuhaa, sillä lämpötilat auringossa oli varmasti melko lähellä 40 astetta ja kosteusprosentti varmaan 80:n nurkilla.

Päivät täällä kansojen sulatusuunissa sujuivat lähinnä kaupungilla pyöriessä ja maistellessa mahtavia katuruokia, sillä Penang on yksi maailman parhaista ruokakaupungeista. Etenkin runsas intialaistan ja kiinalaisten määrä takaa sen, että nämä keittiöt ovat runsaasti esillä. Majoituttiin Little Indiassa,, Georgetownissa, jossa löytyy osa edullisista majoitusvaihtoehdoista. Alla oleva intialainen ravintola oli ehdoton suosikki! Ruoka oli todella maittavaa ja lassit herkullisia! Maksimissaan 5 eurolla sai koottua itsellään mieluisan makukavalkaadin. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootterit ja käytiin ajelemassa niillä ympäri saarta. Meikäläisen väsynyt menopeli imi bensaa kuin sieni ja oli ylämäissä aika onneton juhta, mutta muuten oli todella mukava pärräillä ympäriinsä. Liikenteen kanssa sai tosin keskittyä ja olla tarkkana keskustan alueella. Skoottereilla huristeltiin paikallisten opastuksella myös Penang Hillille, jonne saa edestakaisin junakyydin. Kävellenkin huipulle pääsee, mutta 5 kilometrin ylämäkitaivallus hurjassa helteessä ei kiinnostanut tällä kertaa. Vierailtiin myös Kaakkois-Aasian suurimmassa buddhatemppelialueella. Penangista löytyy myös Batu Beringhin ranta biitsielämää himoitseville ja Clan Jetties alue, jossa kiinalaiset siirtolaiset ovat perustaneet omia asuinkompleksejaan. He asuvat veden rajassa puutaloissaan. Laiturilla puikkelehtiessa näkee suoraan ihmisten olohuoneisiin, sillä välillä välissä on vain pieni portti tai kalterit. Alunperin näitä alueita oli Penangissa seitsemän, mutta yksi on tuhoutunut. Aprillipäivänä jatkoin itsekseni matkaa jälleen. Suuntana Pulau Perhentianin rannat. Otin laiskana turistipakukyydin suoraan Kuala Besutin satamaan, josta huristeltiin pikavenekyydillä pienemmälle Perhentianin saarista. Majapaikan etsiminen oli hikistä hommaa, mutta onnistuin saamaan sänkypaikan Coral Bayn puolelta Shari-La resortissa, jossa oli myös dormi (5 euroa yö). Kecillä eli pienemmällä saarella on enemmän reppureissaajille soveltuvia majoittumisvaihtoehtoja. Saarella muuten hinnat ovat n. kaksi kertaa normi-Malesiaa kalliimmat. Vaikka jonkun verran saarilla piisaakin turisteja, meininki oli silti mielestäni oikein leppoisa ja rauhallinen, mutta iltaelämääkin kuitenkin hieman piisaa muutamissa Long Beachin rantabaareissa.

Lepäilyn ja rannalla makoilun ohessa tuli harrastettua mm. snorkkelointia, sukellusta ja melomista ja reeniköysien kanssa rimpuilua. Sukellus onkin yksi Perhentianin pääaktiviteeteista ja todella monet saarelaisista suorittavat kursseja ja tekivät fun diveja. Illallisena tuli yleensä syötyä rantaravintoloista BBQ-illallinen 4 eurolla, johon sai itse valita haluamansa kalan. Tuli maisteltua herkullista haita, rauskua, blue marlinia, makrillia yms. Viikon verran tuli lepäiltyä upeissa maisemissa Perhentianilla. Seuraavaksi lähdin kohti Cameronin ylänköjä, reilun 1,5 kilometrin korkeuteen. Tapasin satamassa pari mukavaa brittijannua ja porukalla suunnattiin kohti teeplantaaseja ja mansikkafarmeja. Perillä Tanah Ratassa otettiin huone porukalla, reilut 4 euroa/lärvi/yö. Täällä joutui pian illalla kaivamaan pitkäääästä aikaa hupparin ja pitkät housut rinkan pohjalta, sillä korkeuden takia iltaisin auringonlaskettua oli melko viileää. Itse kylä on hyvin pieni ja kaikki ruokapaikat yms. sijaitsevat lähinnä yhden päätien varrella.

Käytiin molempina päivinä vaeltelemassa ja kiertelemässä paikallisia polkuja metsissä ja vuorten rinteillä. Ensimmäisenä päivänä tuli jälleen jokapäiväinen sade, joka kasteli eräjormat litimäriksi. Onneksi kengät sai kuivaksi hostellin baarin iltanuotiolla. Toisena päivänä tehtiin myös aika pitkä kävelylenkki pitkin vuorten rinteitä ja vanhassa sammalmetsässä, Mossy Forest, jossa ikävanhojen puiden oksia peittää paksu sammalpeite. Nämä viimeiset muutamat päivät täällä Kuala Lumpurissa ovat sujuneet mainion nigerialaisen Couchsurfing-isännän kanssa. Ollaan käyty katsomassa perusturistinähtävyydet, kuten Batu Caves (valtava luolatemppelikompleksi, merkittävä paikka alueen hinduväestölle), Petronas-tornit iltavalaistuksessa sekä hieno näkymä upeasta SkyBar-ravintolasta.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa käymään salilla ja teki hyvää, vaikkakin ilmastointi oli melko puutteellinen ja hiki oli valtava! Illalla eksyttiin turistikierroksen jälkeen tapaamiseen muiden Kuala Lumpurin CS-tyyppien kanssa eräässä ravintolassa, jossa oli paljon porukkaa ja mekkala sen mukainen. Täältä jatkettiin bilisravintolan kautta Changatin baarikadulle, jossa hauska ilta jatkui pilkkuun asti. Baareissa vilisee eri kansallisuuksia ja ihmisten kirjo on valtava ja meininki on hyvä. Sisäänpääsymaksuja ei ole, vaan eri baareihin voi vapaasti mennä pyöriskelemään ja pitämään hauskaa.

Lauantaina maistoi uni puolille päivän. Iltapäivällä lähdettiin lennettämään CS-porukan kanssa leijoja. Yllättävän hauskaa oli leikkiä taas pikkupoikaa, mutta kovin kauaa sitä ei jaksanut, sillä hiki virtasi taas aika herkästi. Iltaa jatkettiin Chinatowniin, jossa syötiin ja kävin hieman jopa shoppailemassa! Tinkiminen ja myyjien kanssa jutustelu on hauskaa puuhaa, kun hommaan asennoituu huumorilla. Chinatownissa on uskomaton määrä tarjolla erilaisia tuotteita. Suurin osa näistä on feikkikamaa tietenkin, mutta löytyy laukkuja, vaatteita, tuoksuja, lompakoita, aurinkolaseja, kelloja. Ihan mitä vaan, jos ei välitä tuotteiden aitoudesta. Huomenna alkaakin sitten iso lentomatka kohti Karibiaa, sillä seuraava kohde on Kingston ja Jamaika. Lento Miamiin menee Guangzhoun, LA:n kautta ja kestää reilut 28 tuntia. Miamista on seuraava lento Kingstoniin, jossa pitäisi olla perillä 11 aikaan maanantai-aamuna. Perillä odottaa jälleen Couchsurfing-majoitus erään jamaikalaisrouvan luona. Kaverini Aleksi (joka reissasi kanssani Etelä-Amerikassa 2010) saapuu siskonsa Essin kanssa paikalle seuraavana päivänä ja kiertelemme yhdessä tätä omaleimaista ja vahvan identiteetin omaavaa saarta ympäri seuraavat kuusi viikkoa. Seuraavat kuulumiset reggaen ja Bob Marleyn syntymäseuduilta! Seikkailu jatkukoon!