http://www.youtube.com/watch?v=vwsqN61Mf_0 EL HIJO b******O DE LA GLOBALIZACION... Hiio Hei bästa tittare! Nyt on taas se aika vuodesta kun Markus-poika lähtee maailmalle ja voin valehtelematta sanoa et : " NYT ON HUIKEE FIIVIS!!!!!"
Edellisen reissun päättymisestä lähtien tän päivän on koko ajan tienny tulevan, joten 1,5 vuoden venaaminen on nyt ohi ja lähdön hetkellä tunnelmat rupee olee aika katossa. Tohon ajanjaksoon mahtuu niin monia elämänkäänteitä, ettei edes kiinnosta enää ajatella, mutta ennen kaikkea siihen mahtuu niin käsittämätön määrä työtunteja, ettei moni osaa edes kuvitellakaan, saati pysty sitä toteuttamaan. Ite oon nyt painanu dipihi roiskuen hihnaa niin kauan, et talven ajaksi pitäis olla säästöt kasassa. Nyt siis taas mennään!
Viime vuoden reissu kulki rataa Venäjä - Mongolia - Kiina - Filippiinit - Malesia - Singapore - Thaimaa - Laos - Cambodza. Silloin matka alko viikon nuudelikuurilla eli transmongolian junamatkalla Pekingiin läpi suuren ja mahtavan Neuvostoliiton. Tälläkin kertaa reissun alusta on luvassa enemmän ku mielenkiintonen. Road trip through Europe! Tarkotuksena ajaa frendin auto Malagaan. Homma kulkee niin, että ensin botskilla Pohjois-Saksaan Travemundeen ja sieltä käsikaasu pohjassa Berliiniin. Muutaman päivän sauerkrautripulin jälkee nokka kohti Barcelonaa ja aina eteenpäin Malagaan. Malagassa odottaa 2 viikon päästä lento Mumbaihin eli Aasian vallotus alkaa Intiasta. Alustava reittisuunnitelma talven varalle vois olla jotakuinkin Intia - Bangladesh - Nepal - Kiina - Vietnam - Filippiinit - Indonesia. Myös monta muttaa mahtuu taas matkaan kuten Tiibet ja Etelä-Korea. Pointtina kuitenki se, että lento Mumbaihin ja sieltä mennää fiiliksen mukaan minne nenä näyttää ja tuuli tuuli kuljettaa... Jokaisella pitkällä reissulla pitää tietty olla myös joitakin yksittäisiä tavotteita, jotka pitää saavuttaa. Tällä kertaa kaksi menee kirkkaasti yli muiden: Mt. Everestin base campin (5545m) valloitus ja surffaaminen. Ensimmäinen varmasti onnistuu, jos vaan kukkaro antaa myöten, mut jälkimmäinen onki jo ihan toinen stoori. Surffitukka ja höveli olo kyllä järjestyy, mut vielä kun pitäis laudalla pysyä. No onneks on piiiiiitkä talvi aikaa treenata.
Kaikki siis rupee näyttää hyvältä. Elämä selkään pakattuna ja kärpäslätkä dollareita pullollaan. Multa tossa talven mittaan kysyttiin moneen otteeseen, et onko tää kaikki tollasen työmäärän arvosta. Vastaus on helppo: Joka ikinen sekunti. Asian ymmärtämisessä monille tuntuu ongelmana olevan vaan se, et sen tajuaa vasta siinä vaiheessa kun on muutaman kuukauden maannu riippumatossa mojito kädessä, kännykkä syvällä rinkan pohjalla suljettuna ja kalenteri poltettuna. Kiire ei oo minnekään ja ainut mitä tarvii ajatella on se mitä söis seuraavaks. Sitäkään ei tosin kannata hirveesti stressata, vaan hilata se trooppisen ilmaston öljyämä hanuri hammockia lähinnä olevalle kojulle ja ostaa paikallisen sherban duunaama suussa sulava paikallismättö muutamalla kymmenellä sentillä ja jatkaa ikuista unta.
Tästä blogista vielä sen verran et jokainen raamatunpurija ja Suomen lippuun kääriytynyt Urho Kekkonen -hypettäjä voi ottaa ihan iisisti ja istua takasin siihen kirstun päälle. Näitä mun juttuja ja mielipiteitä ei kenenkää kannata liian vakavasti ottaa. Mä kirjotan tätä ennen kaikkea itteni takia, mut toivotaa et edes joku jaksaa jotaa kommenttiakin foorumille heittää. Kiitos jo nyt kaikille, ketkä jaksaa edes vähän lueskella mun stooreja ja seurata tämän kertasta matkaa. Mutta lätinät sikseen ja homma käyntiin. Palataan talven mittaan näillä linjoilla ja kasvotusten taas joskus keväällä. Ihanan harmaata , kylmää ja työntäyteistä talvea kaikille! I´m happy now!
Terveisiä nimimerkillä "Elämä on valintoja!"