AAVIKKO JOURNEY: JOSHUA TREE JA GRAND CANYON

Jätettiin rannikko ja matkattiin syvemmälle Kalifornian sisämaahan - mitä kauemmaksi jäi meri sitä kuumemmaksi nousi lämpötila (yli 40 C). Edes tuulenvire ei auttanut tukalaan kuumuuteen - ilman kosteus oli melko olematon. Hiekka, kivet, kaktukset ja Joshua-puut (joiden mukaan päämääränämme oleva luonnonpuisto ja sen viereinen kaupunki "Joshua Tree" on nimetty) vallitsivat maisemaa. Luonnonpuiston erikoisuutena oli mielettömät kivimuodostelmat - pyöreitä, parikymmenmetrisiä tuulen ja ajan sileiksi muovaamia kalliolohkareita, jotka ovat nousseet ylös mannerlaatan muinaisten liikkeiden seurauksena. Meille eksoottista oli tottakai myös läkähdyttävä kuumuus - vesi ja sipsit pitivät olon kohtuullisena päivän ajan.

Auringonlasku ja TÄYSIkuun nousu muuttivat maiseman hyvin epätodelliseksi - vaikka aurinko oli täysin laskenut valaisi kuu kelmeästi kivenlohkareet, kaktukset ja kaiken näköiset yöneläjät (Tiia kivenkovaa väitti nähneensä tarantellan ja kolmen silmäparin vahvistamana näimme sarjakuvista tutut Maantiekiitäjät). Ville ikuisti öistä aavikkoa kameralla - pari kuvaa taitaa päätyä seinälle saakka.

Vietimme motelliyö "29 Palms" nimisessä kylässä (nimetty 400 vuotta sitten istutettujen 29 palmupuun mukaan) ja söimme illallisen ja aamupalan amerikankreikkalaisen isomahaisen (maha roikkui polvissa saakka) Peten Dinerissä muutaman armeijapojan kera (29 Palms sijaitsee suuren tukikohdan reunalla). Tuntui vaikealta samaistua keskellä ei-mitään asuvien ihmisten maailmaan - mitä he tekevät ammatikseen tai vain vapaa-ajalla kuumassa ja kuivassa aavikkokaupungissa?

Seuraavan päivän aikana ajoimme 8 tunnin pätkän silmänkantamattomiin jatkuvien aavikkoa halkovien maanteiden ja vuorien yli mutkittelevien vuoristoteiden kautta kohti Grand Canyonia. Kasvillisuus ja maisema muuttuivat radikaalisti vuoria ylittäessä - aavikon joshua treet ja kaktukset vaihtuivat ylämaan hieman vehreämpään pusikko- ja ruohikkomaisemaan (näimme myös parit lehmät ja hevoset, joiden laidunmaa oli kyllä kastelujärjestelmän varassa). Ja vuorilta laskeutuessa maisemaa (ja tuoksua) dominoi kotoisalta tuntuva mäntymetsä. Matka vei läpi periamerikkalaisen, alunperin kaivosten läheisyyteen muodostuneen Prescott-kaupungin ja lopulta saavuimme Valle-kylään (kaksi motellia ja huoltoasema maantien varrella), josta meillä oli varattu huone.

Itse Grand Canyon syyvydessään ja jylhyydessään teki lähtemättömän vaikutuksen. Useita kymmeniä kilometrejä leveä ja pari kilometriä syvä hiekkamonttu, jonka pohjalla virtasi kuohuva Colorado-joki, vain jatkui ja jatkui - jokainen pysähdyspaikka oli toinen toistaan upeampi. Joskin jossain vaiheessa upeisiin maisemiin alkoi jopa turtua. Kanjoni tuli kuitenkin nähtyä niin auringon noustessa ja laskiessa kuin keskellä kuuminta ja kirkkainta keskipäivää - maakerrostumien (osa jopa 6 miljoonaa vuotta vanhoja) sävyt muuttuivat valon määrän ja suunnan suhteen. Valitettavasti meidän hienot kamerat tuskin pystyivät ikuistamaan Grand Canoyonin todellista kauneutta.

Luontoelämän kyllästäminä suuntaismme Dodgen kohti Nevadaa ja sen helmeä Las Vegasia. Route 66 ja Hoover Damin kautta tie vei syvemmälle kuivaan aavikkoon. Lämpötila nousi aamun 8 asteesta takaisin 40:neen. Las Vegasin pääkatu - Strip - oli odotetuist täynnä mitä oudoimman muotoisia hotelleja - lopulta löysimme omamme Excalibur ja edessä on 3 huumavaa yötä pelien, yökerhojen, hotellien ja uima-altaiden hulabaloossa!Las

Tommin lisäys: Saattaapi olla että tämä torstain ja sunnuntain välinen yö menee aika nopeasti

Tiian lisäys: Las Vegasin ihanat helmikaupat!

Villen lisäys: Snikt!