Intia, Delhi

28.4-2.5.2011

Yhdeksäntoista tunnin junamatka Jaisalmerista Delhiin oli ihan luksus verrattuna muihin edeltäviinsä. Ilmastointi pelasi kuin unelma, ei ollut pahemmin mitään ötököitä, petivaatteet ja tyynyt odottivat sängyillä valmiina ja hyttikaverit olivat varsin mielenkiintoisia. Tai no, miten kukin mielenkiintoisen määrittelee. Yksi otti jotain viinanaukkua sen verran että nukahti heti alkumatkasta ja silmämunat oli väärinpäin melko pitkään kun tyyppi yritti epätoivoisesti herätä vessareissua varten. Toinen köyhien parissa työskentelevä uteli kaiken suomalaisesta adoptiokulttuurista ja kyseli intoa puhkuen vuokrataanko siellä kohtuja. =) Muut puheenaiheet pyörivätkin sitten raha-, politiikka-, ja koulutusasioissa. Mukavia ihmisiä kylläkin, vaikka sanavarasto meinasi puolin ja toisin loppua välillä kesken=)

Delhin etukäteen varattu majoitus oli ihan kelpo paikka. Hotel Chand Palace sai pisteet puhtaasta huoneesta, joka sisälsi tuplapetin, sohvan, taulutelkkarin, lämpimän suihkun sekä huonepalvelun. Aamupalakin sisältyi melko kalliiseen (18€/yö) huonehintaan, muttei se mikään luvattu buffetti ollut. Tarjolla oli valinnanmukaisesti valmistettua kananmunaa, paahtoleipiä, hilloa, sekä kaffeeta/teetä ja se tarjoiltiin hotellin ravintolatilassa, joka muistutti lähinnä pientä konferenssitilaa. Täyttävää oli kylläkin.

Hotelli oli New Delhi Train Stationin lähistöllä, Arakashan Roadilla ja koko katu sekä sen ympäristö pursuili hotelleja ja guesthouseja. Kävelymatkan päässä oli yksi ostosbasaari mutta muualle jalan ei ollut kovin mukava lähteä. Ekana päivänä koitettiin kartan kanssa suunnistaa jalkaisin joillekin alueille, mutta yrityksistä huolimatta emme koskaan löytäneet perille ennenkuin hermot paloivat totaalisesti kiinni kaupungin katuihin. Likaista, saasteista, kaottinen liikenne ja rasittavat riksakuskit, eikä missään mahdu kävelemään.

Delhi toimi meillä lähinnä paikkana, jossa odotimme kotiinpaluulentoa. Intian suurin moskeija Jama Masjid kaikkien muiden "nähtävyyksien" ohella jäi ihan tarkoituksella pois meidän ohjelmistosta, vaikkakin joitain niistä nähtiinkin riksan "ikkunasta". Ostoskeskuksiinkaan emme jaksaneet lähteä, kun lähin sijaitsi jossain 25 kilometrin päässä etelä-delhin alueella. Lähempänä olevalta Connaught Place nimiseltä alueelta sitäpaitsi muutenkin näytti löytyvän useita merkkiputiikkeja adidaksesta, levikseen jne. eli samaa kategoriaa kuin ostareilta. Kulutimme pari päivää täällä lähinnä kierrellen ulkobasaareja ja etsien varattomia kenelle antaa jäljellä olevia pikkurahoja ja tarpeettomiksi käyneitä vaatteita. Yllättävän haastavaa muuten kun oikein yrittää etsiä.

Kotiinpaluu 2.5.2011

Apua! Kahdeksan kuukautta reissua takanapäin ja huomenna pitäisi sitten lähteä takaisin koti-Suomeen ja jättää maailman kaukaiset kolkat muiden tutkittaviksi. Ihan mielettömän upea matka yhteentoista vieraaseen maahan ja kulttuuriin, eikä päivääkään vaihdettaisi pois! On koettu, nähty ja tehty niin paljon, ettei sitä pysty sanoin kovin helposti kuvaamaan. Ollaan nähty niin paljon aivan uskomattoman kauniita paikkoja, tavattu mielenkiintoisia ihmisiä ja yritetty parhaamme mukaan taistella niiden raskaimpienkin päivien yli. Lomaksi tätä matkaa en todellakaan kutsuisi, sillä vaikka meillä on ollut välillä liikaakin aikaa lekotella palmujen alla ja hörppiä margaritoja, on paikoitellen ollut aika rankkaa olla täysin vieraassa ympäristössä, vieraiden erikielisten ihmisten kanssa, ilman mitään turvaverkkoja kun pitää koko ajan olla valppaana ja tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Maailmanympärimatka oli meille kumpaisellekin ensimmäinen laatuaan, vaikka lyhyempiä omatoimi-lomareissuja ollaankin päästy aiemmin tekemään. Itse en ole ainakaan katunut lähtöä päivääkään, vaikka huonoimpina päivinä olisikin mieli tehnyt pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja ottaa suorin lento kotiin.=) Joskus sitä miettii onko muualla asiat paremmin, mutta loppujen lopuksi ihmiset ympäri maailman yrittävät tarpoa läpi samaa arkea mitä kaikki me muutkin: työt, koulu, lastenkasvatus, laskujen maksu, sairastaminen jne. ovat jollakin lailla osa kaikkien elämää asuivat he sitten suomen hyvinvointivaltiossa, hawaijin rannoilla tai aasian köyhimmillä alueilla. Itse kun haaveilee pääsevänsä johonkin merenrantahuvilaan paratiisisaarelle pois oravanpyörästä, joku toinen haaveilee että pääsisi maahan jossa on turvallista ja saisi edes jonkun työ/koulutuspaikan. Aika hassua, että aina kaipaa eniten sitä mitä ei sillä hetkellä ole. Hauska oli myös todeta miten jokainen koluamamme paikka on ollut ihan erilainen mitä etukäteen ajatteli, taitaa Hollywoodin teollisuudella olla roolinsa tässäkin=)

Jotkut tapaamamme reissarit ovat matkansa päätteeksi sanoneet etteivät millään vielä haluaisi lähteä kotiin. Me ollaan aika yksimielisiä siitä, että kotiinpaluu on juuri se mitä tällä hetkellä kaivataan eikä kummallakaan olisi juurikaan voimia enää jatkaa uusiin paikkoihin. Ihanaa kun pääsee pitkästä aikaa oman perheen ja ystävien luokse, omaan sänkyyn, tuttuun kaupunkiin ja niin uskomattomalta kuin se voikin kuulostaa: töihin ja RUOKAKAUPPAAN!=) Paluu arkeen ja rutiineihin on tervetullut ainakin toistaiseksi, niimpä nää kiittää, kuittaa ja kumartaa. Kuka ties, ehkä jatko-osa koittaa ennemmin tai myöhemmin=) Ja niinkuin joku juliste joskus totesi: Nothing happens, unless first a dream!=)