Noosasta lahdettiin paivan reissulle Frasier Islandille. Maailman suurimmalle hiekkasaarelle. Valittiin kiiresyista vaan yhden paivan reissu, muut olis ollu kahden/kolmen paivan reissuja.

Matkaan lahdettiin aikaisin aamulla, isokokoinen nelivetobussi tuli hakeen meidat hostellin edesta puol kuus. Matka Noosasta Rainbowbeachille, joka on aivan saaren kupeessa, kesti parisen tuntia. Ajettiin rannalla melkein koko matka sinne, tosin loppuvaiheessa poikettiin ihan tehdylle tielle. Tehdylla tarkoitan siis sita, etta vaan puut oli raivattu edesta pois! Matka oli kovin pomppuinen, tuntu ihan silta, etta olis jossain huvipuistolaitteessa. Ajo oli niin epatasaista. Ja kuskin kommenteista sai aika hyvin tietaa etukateen, millainen pomppu on tulossa. Jos siis karsit matkapahoinvoinnista, ei Frasierille kannata lahtea muuta kun kavellen. Kaikki saaren tiet on nimittain samanlaisia. Matkalla ensimmaiseen etappiin nahtiin ensimmainen elukka, valas. Rainbow Beachilta haettiin mukaan hollantilainen perhe, ja jatkettiin saarelle lautalla. Ajettiin hiekalla taas piiitka matka, ja nahtiin melkein ensimmaisena toinen elukka, delfiini, joka ui iiiiiiiihan rannan tuntumassa. Melkein heti sen jalkeen tormattiin dingoon. Pysahdyttiin ihan sen viereen, eika se nayttanyt pelkaavan meita.Otettiin siita kuvia auton ikkunasta. Vahan matkan paasta pysahdyttiin lounasteelle ja kekseille. Frasier on hassu saari. Siella on paljon makean veden lahteita, ja kuski kertoikin, etta sielta valuu niiiiiiin paljon vetta mereen joka paiva, etta silla elais jotain 300 000tuhatta ihmista.. Siella hiekkarannalla oli ihan sellaisia joentapaisia, joista valui makeaa vetta mereen.

Rannalta jatkettiin sitten "sisamaahan", ja edessa oli taaas piitka pomppuinen matka. Pysahdyttiin lake Mackenzille(en oo ihan varma nyt miten se kirjotetaan),tosi kirkkaan jarven aarelle. Meille annettiin tunti aikaa uida ja tutkia paikkoja, ja sen jalkeen oli lounaan aika. Ja kylla uitiinkin, vesi oli kylmaa, mutta ei se haitannut. Ja vesi, se oli uskomattoman kirkasta, ihan rannan tuntumassa vaaleensinista, mutta sitte se muuttu yhtakkia tummemmaks ku mennaan syvemalle. Siella kuljeskeli villi dingo ihan tyynesti kaikkien ihmisten seassa, se yritti pollia joidenkin ihmisten repun :D Mutta oikeesti, dingot voi olla vaarallisia. Ne syo kuulemma kaikkea, mitka on niita pienempia, myos lapsia!!

Frasierin saari on ihan uskomaton paikka. Se on oikeesti ihan kokonaan hiekkaa.Mut silti siella on monentyyppista metsaa, jopa sademetsaakin. Opas kertoi, etta ravinnerikkain hiekka on ihan pinnassa, ni kaikkien kasvien juuret oli ihan hiekan pinnalla. Tuntui tosin hurjalta miettia, etta kaikki se kasvillisuus, ne miljoonat puut, on riippuvaisia siita ekasta paristakymmenesta sentista. Tuli jotenkin tosi pieni olo. En voinu sille mitaan. Silla tiella, kun se oli raivattu alemmas, naki reunimmaisten kasvien juuret, niiden alla, oli vaan lisaa hiekkaa..

Kaytiin viela sademetsassa ennen lahtoa takasinpain. Siella oli joki, jossa oli niin puhdasta vetta, etta siina ei ollu lainkaan mitaan mineraaleja. Olisi tehnyt mieli menna juomaan sielta, niin puhdasta vetta ei saa ees Suomen hanoista, eika kaivoista!!! Sielta ajettiin takasin rannalle, juotiin iltapaivateet, ja lahdettiin takaisin mantereelle. Nahtiin matkalla se sama dingo, joka nahtiin alussakin. Frasier on oikeesti tosi nakemisen arvonen saari, suosittelen sita lampimasti kaikille. Ma olisin voinu tutkia sita viikkoja......!!