11. - 16.7.2011
Norja Jotunheim: Krossbu, Leirvasbu + kaikki jäätiköt järjestään
(Norway Jotunheimen: Krossbu, Leirvasbu´+ all galciers)

Seikkailua Norjassa

11.7.2011
Oslo - Krossbu

Oma matkani alkoi jo 10.7 päivänä, kun suoraan töistä karautin kotiin 3.00 aikaan aamusta vain tsekatakseni, että kaikki kamat tosiaan on kasassa ja valmiina lähtöön 2h kuluttua. Matkaan lähdin viiden jälkeen ja kentällä oltiin jo 5.41 (aika tarkka aika löytyi parkkilapusta ;)). Tässä vaiheessa väsytti jo aika paljon ja sisäinen kello tikitteli ihan omia aikojaan...
En sentään ollut ainoa. Merja oli suht samoihin aikoihin, joten jäätiin yhdessä sitten ihmettelemään kentän menoa ja odottelemaan Anteroa, joka järkevästi saapuikin melkein tunnin päästä :)

Lento lähti 8 jälkeen ja lento ei ollut niitä parhaita ollenkaan. Lento aika oli vain 1.15h, mutta että sitä rytyytystä kesti. Jossain välissä lentoemo kävi valittamassa asiasta, joten korkeutta tiputettiin kunnolla ja matkakin muuttui hieman siedettävämmäksi - eli nukuinko lennon aikana? No en!! Perämiehen mukaan, joka intona kuulutteli, olimme valinneet hieman tietyömaata muistuttavan reitin, mutta eihän tuo nyt haitannut... joo ei, kun ei kahvi/tee mukeissa pysynyt, joten taisi kaikki turvautua pikku pulloihin!! =D

Perillä oltiin viimein, ehjinä, 8.55 paikallista aikaa. Aikaero on 1h. Auton haussa oli säätämistä ja virkailijakin puhui niin kummaa norjaa, ettei Anterokaan siitä selvää ottanut, joten piti vaihtaa englantiin. Mukaan saatiin lippuja ja lappuja ja lopulta onneksi se autokin löytyi parkkihelvetistä. Ensiki saatiin tarkistaa auto ja ihmetellä, että onko jotain uusia naarmuja/kolhuja, joita ei olisi merkitty lappuihin. Ja tietenkin niitä löytyi - saatiin soitella toimistolle ja änkäten itse sain viimein selitetty virkailijalle, että mitä löytyi jne. Ohje kuului, ottakaa ihan vain itseänne ajatelle niistä kaikista valokuvat, jos tulee jotain epäselvyyksiä. Eli ei kun kuvaamaan - sitä hupia ei kestänyt kauan kun jo tuskastuttiin hommaan ja päätettiin lähteä litomaan. Alku silmäyksellä auto näytti pieneltä menopeliltä, mutta kuin ihmeen kautta 3 isoa rinkkaa mahtui takaluukkuun niin, että uloskin näkyi. Ilmeisesti Mazda 3 on tila ihme!!

Anteron asettuessa rattiin ja Merjan toimiessa navigoijana, päädyin itse takapenkille siinä toivossa, että saisin viimein nukuttua. Ehkä tunnin tajuttomuus ja jälleen hereillä - ei tule vain mitään - katsellen kuinka taivaan hanat aukesivat ja vettä tuli niin kuin oli ennustuksissa luvattu. Tässä vaiheessa tuli jo mietittyä, että kuinkas kivaa tästä tuleekaan, kun on kylmää ja märkää ja niin väsynyt, että taitaa mennä jo niin yli hilseen, että ei varmaan tule nukuttua kun vasta siinä vaiheessa kun aivot sanoo itsensä irti.

Ruokailemaan pysähdyttiin, tavoista poiketen koska olin jo ajatellut että kokkailu tapahtuu trangialla, ruokapaikkaan nimeltä Cadillac. Pihaa komistivat vanhat rekan jämät ja sisälle olikin tungettu rekvisiittaa niin, että mahtui enään kolme pöytää ruokailijoille. Päädyttiin Anteron kanssa fish & chips annoksiin Merjan yrittäessä saada jotain kasvisruokaa - tuli sitten ranskikset ja hieman salaattia. Ruoka oli kyllä jotain, mutta astiat vielä jotain oudompaa - kertakäyttöä kaikki ja voi sitä roskan määrää!! Ei kovin hyvää ja kaikenlisäksi kallista.

Määränpäähämme Krossbuhun saavuttiin iltapäivästä ja teltat saatiin sopivasti pystyyn, kun illalla alkoi sataa. Ruokailu tapahtui ulkona kylmässä sateessa, huonosti maistui, ja siitä olikin hyvä kömpäistä märkänä telttaan ja nukkumaan. Yö oli kylmä, joten piti kesken kaiken pukea päälle - eli lopulta makuupussissa olin minä + kerrastot + kuorihousut = viimein hieman lämmin. Pipo päässä ja sormikkaan kädessä teki hyvän lisän - tosin en kyllä usko, että nukuin juuri ollenkaan. Nukkumaan meno aika oli 21, ja siihen mennessä olin valvonut vaivaiset 33h!!!

Päivän knoppi: vaatteet kuivuu parhaiten päällä!! (?)
-> Toteamus: NIIN totta!!!

12.7.2011
Krossbu, Smörstabreen

Yö meni tosiaan palellessa ja unohtui vallan mainita, että aamusella takkikin löytyi makuupussista ja oli muuten kuiva. Makuupussini pitäisi kestää -9 asteeseen, mutta toivetta tästä kestämisestä saa kyllä odotella. Yö oli valoisa, kuten odottaa saattaa, joten hadikin tuli hyötykäyttöön toimien silmälappuna.

Aamu oli suht viileä, tuuli, mutta ei sentään satanut. Leiri päätettiin purkaa, koska päivän reissun jälkeen ajateltiin jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Aamupalaksi puuroa + keittoa ja leipää metfursatilla. Päivä kamat reppuun ja kohta oltiinkin valmiita valloittamaan jäätikkö, joka oli ihan leirin vieressä. Kävelyä sinne oli tietenkin jokusen matkaa, mutta ei tosiaan paljoa.

Vaatetuksesta sen verran, että kerrasto on loistoajatus sekä fleece kerrasto vielä tähän päälle. Elämäni parhaat kuorihousut tuli kyllä hommattua ennen reissua ja sen tulin kyllä huomaamaan heti tämän päivän aikana. Kurasuojia ei saanut leveiden lahkeiden takia housujen päälle, mutta hyvin mahtui alle ja lämmitti kyllä mukavasti.

Viimein kävellen kohti jäätikköä, jonka nimi on Smörstabbreen) ja testattua tuli kyllä ekaa kertaa lahjaksi saadun kävelysauvat. Ihan ok pehmeässä maastossa, mutta kivikossa vain tiellä. Jäätikön reunaan päästessä ei oltu vieläkään nähty muita ihmisiä, eikä näköpiirissä ollut ketään. Kamojen kaivuu repusta - raudat jalkaan, valjaat päälle ja releet kiinni -> kumman paljon alkoi olla kamaa kiinni valjaissa ja kyllä kaikille käyttöä löytyikin. Tähän asti pärjäillyt yhdellä lyhyellä brusikilla ja reissun jälkeen niitä oli 4 kpl lyhyitä ja 3 kp pitkiä. Hakut käsissä ja köydessä kiinni viimein noustiin jäälle - upeaa!! Nousu oli välillä hikistä puurtamista, mutta maisemat kyllä kruunasivat kaiken vaivan.

Nousua tehtiin niin kauan, kunnes löydettiin sopiva railoa harjoittelua varten. Sääkin alkoi olla suhteellisen suosiollinen ja välillä jopa aurinkokin vilkuili pilvien lomasta, joten turhalta palelemiseltakin säästyttiin. Railo hommiin jääruvien pyörittelyllä ja ensimmäisenä alas pääsi innokas Merja, joka testasikin uuden hankkimansa hakun heti alkuun. Hyvin nousi ja ehkä hieman turhankin hyvin, kun ei pahmmin vaivaa pitänyt nähdä. Hankaluutta lähinnä tuotti märkä köysi, joka ei tahtonut varmistimessa liikkua yhtä nopeasti, kun railossa ollut Merja teki nousua. Tämän jälkeen pääsinkin itse kokeilemaan kaikki releet päällä - reppu mukaan lukien - railosta nousua jalkabrusikkia käyttäen. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes ylimääräinen (NIIN TYPERÄÄ!!!) solmu brusikissa hirtti valjaisiin kiinni ja lyhyt brusikki ei kaikesta suostuttelusta huolimatta liikkunut kiipeilyköydessä milliäkään, vaan tiukasti piti jarrutuksesta, kaikkien niskataittelujenkin jälkeen, kiinni. Tästä lopulta alkoihin ylhäällä valmistelut taljan rakentamiseen... se onkin sitten ihan eri tarina :) JA voi sitä pihinää ja kihinää siellä railossa, kun turhautuminen kasvoi. Lopulta Antero ja Merja veti meikäläisenkin maanraosta ja päästiin vaihtamaan Merja tilalle. Melkein sama homma kuin itsellänikin, lyhyt brusikki jumittui niin tiukkaan, että noususta ei tullut mitään - päästiinpä jälleen kerran taljan rakennukseen!!

Lopulta kaikki "turvallisella" maaperällä, joten purettiin hommat ja laskeutuminen edessä. Laskeutuminen oli raskaampaa ja söi voimia, mutta siitä huolimatta oli mieli hyvä. Päivän harjoittelun tuloksena brusikin korjausta ja uusien asioiden ihmettelyä sekä hyvien maisemien nauttimista. Koko homma kesti 9-18, joten leirissä oltiin kuuden jälkeen. Tässä vaiheessa tuli tajuttua, että ajo seuraavaan paikkan oli pitkä, joten jouduimme pystyttämään teltat uudelleen ja saatiin sentään nekin kunnolla kuiviksi. Koleasta suihkusta päätettiin Merjan kanssa nauttia hikisen päivän jälkeen ja ihan vaan senkin takia, kun se oli niin helposti tarjolla. Ilta ruuaksi oli tomaattikeittoa, joka osottautui todella suolaiseksi, ja leipää sekä teetä. Antero tarjosi maistiaisiksi Norjalaista ruskee juustoa, joka oli ihan hyvää. Ruoka ei edelleenkään oikein maistunut, mutta meni sentään pakottamalla alas - huonoa tankkausta!! Ilta jännitykset tuli siitä, että saanko yöllä nukuttua vai meneekö jälleen kerran horroksen puolelle.

Päivän ikävin asia oli kamera, joka ilmoitteli melkein heti alkuun, että akku vähissä. Tämän takia en juurikaan luota pokkareihin, mutta tällä reissulla järkkärin kantaminen olisi ollut hankalaa, mutta ei ehkä mahdotonta. Repusta kaivaminen olisi ollut mahdotonta... Illalla yritin tuvalla hieman ladata kyseistä laitetta, mutta ei tuottanut hyvää tulosta. Joten tästä ns. mentaalimerkintä, joko kestävämpi akku tai useampi valmiiksi ladattuna. -> asiaa tänään hoitaneena, sain tietää, että muita akkuja ei ole, joten näitä "huonoja" on vain hommattava lisää (kappale hinta 49€). Joten montaa kuvaa reissusta ei vain nyt sitten ole!! :(

Päivän knoppi: varmista kameran akku!!
Päivän kurjin: rinkasta tullut kumpaankin kainaloon mustelmat...

13.7.2011
Krossby - Leirvasby -> Nigardsbree

Takana helvetin kylmä yö!! Selkeästi pakkasta, koska vaikka kaikki vaatteet päällä ja makuupussin suu tiukassa supussa niin oli kylmä. Aamulla maasto oli kuurassa - illan pilvetön taivas enteili tosiaan kylmää!! Aamu oli muuten todella kaunis. Pilvetön taivas, auringon paiste ja ei tuulta. Ilma tosin kirpeän kylmä. En kyllä ollut ainoa kylmästä kärsinyt tällä kertaa, vaan toisestakin teltasta kömpi esiin auringossa lämmitteleviä ihmisiä.

Aamiaiseksi perinteisesti puuroa ja kiisseliä, leipää ja teetä. Ruokaa laittoi innolla, koska seisoskellessa tuli kylmä. Purimme jälleen leirin ja telttakin kuivui yllättävän nopeasti auringossa. Matkaan ja nokka kohti Leirvassbuta. Päivän reissuna kiipeäminen Kyrkjalle (2032m). Arvioitu matka aika oli 4h...

Paikalle päästyämme strippaukset parkkiksella, koska ilma oli todella lämmin ja enteili hikistä päivää. Lopulta reput selkään ja matkaan. Alku oli hiekkaista tietä ja pientä nousua kivikossa. Tosin tämän jälkeen oli luvassa louhikkoa ja taiteilua isoilla lohkareilla. Tuli taas todettua, että sauvat ovat vain tiellä, joten matka taittui sauvat niskan takana taapertaen ja venytellen rintalihaksia. Lumiylitykset olivat hupaa, liukumista oli luvassa ja Merja jopa innostui heittelemään lumipalloja. Kahvitaukoa pidettiin viimeisen huippunousun juurella, katsellen valtavia kiviä, joiden läpi pitäisi taitella... uskomatonta kyllä, paras tapa on seisoa suorassa ja astella vain kiveltä kivelle ilman käsiotteita. Vaati tosin tasapaino harjoittelua!!

Kivi alhaalla oli harmaata keltaisen vihertävällä jäkälällä ja ylempänä kivi muuttui punaiseksi ja jäkälä mustaksi. Kaikkea sitä kerkiää huomioida uurastaessaan. Hieman maisemien katselua - aivan mielettömät näkymät ympärillä oleville vuorille ja jäätiköille. Hentoja kukkiakin kerettiin ihmetellä kaiken kiven keskellä, mutta lajitunnistus jäi kyllä tekemättä. Ylin nousu oli paikoitellen jopa haastavaa, ehkä hieman pelottavaakin. Tuntui kun olisi tyhjän päällä taiteillut reppu selässä ja ilman köysivarmistuksia.

Huipulle noustiin ja kahvit sekä leivät nautittiin maisemia ihaillen. Tähän asti oltiin saatu kavuta rauhassa, mutta rauhan tuli rikkomaan kolme norjalaista poikaa, jotka tyyliin hilpaisivat huipulle ja hetken kuluttua hilpaisivat alas... ei niitäkään pitänyt kauaa katsella. Laskeutuminen kävi hitaasti, ja kokonaisuudessaan saatiin kulutettua päivään 7h!! En kyllä itse ole ikinä kannattanut tätä "juoksemista" paikasta toiseen, joskus on mukava katsella myös ympärilleen ja ehkä ottaa jopa kuva tai kaksi. Onko siinä mitään järkeä, että hiki päässä kiipeää ylös, vilkaisee ympärilleen ja kiireellä alas = otetaan vielä aikaa kuinka kauan tähän kaikkeen meni ja analysoidaan sitten tuloksia???!! Tietyissä tapauksissa ymmärrän täysin, että vauhti on pidettävä kovana, jos haluaa suoriutua paikasta A paikkaan B järkevässä ajassa ja turvallisesti. Tässä tosiaan tulee haastetta fyysisesti, jos matka on pitkä ja joutuu kantamaan paljon kamaa. Joten ikävä kyllä Flketind reissu jäi tekemättä, kun Merja totesi, ettei pysty nostamaan vauhtia varsinkaan jos joutuu kantamaan vielä enemmän kamaa mukanaa -> tässä tilanteessa vain järkevää luovuttaa ja muuttaa suunnitelmia, kun vaarantaa koko porukka. Joten suunnistimme kohti Nigardsbreetä ja hieman helpompia jäätiköitä.

Ajomatka oli suhteellisen pitkä ja viimein nukkumaan päästiin 24 aikaan! Ensimmäinen ilta, kun ruoka maistui todella hyvin ja tuli kerrankin nukuttua :)

Päivän knoppi: tasapainoilua kivillä
Päivän harmi: lisää treeniä luvassa

14.7.2011
Nigardsbree -> Jäätiköt: Fåbergstölsbre ja Nigardsbre

Aamu alkoi aikaiseen, kun ei Merjan kanssa osata ilmeisesti nukkua. Tosin ilma oli niin lämmintä verrattuna tunturiin, että sekin varmaan herätteli. Aamupala tuli nopeasti ja ylellisyyttä oli vallan pöytä ja tuolit, joten ei tarvinnut kyykkäillä muuten kuin kokkailu mielessä. Itse tuli kyllä istuskeltua maassa, kun alkuun tuoleja oli vain 2 kpl ennen kuin yksi innokas naapuri toi kolmannen.

Kamojen pakkailu oli nopeaa ja autolla kohti uutta jäätikköä - Fåbergstölsbre. Jäätikölle päästäksemme piti ensin rämpiä miehen mittaisen tunturipajukon läpi päästäkseen vain seuraavaksi kiipeilemään kivi louhikkoon. Ilma oli turhankin lämmin, joten hiki virtasi. Ylempänä alkoi onneksi jo tuulla, joten matka taittui mukavasti. Vaatetta sai vetää päälle, kun koskien lähelle päästiin, sen verran kylmä tuuli alkoi puhaltaa jäätiköltä. Seuraavaksi luvassa oli sulavesien ylitystä ja parin virran yli päästyämme matka tyssäsi melkein kokonaan. Saimme kiivetä aika paljon ylemmäs, kunnes löytyi paikka mistä Antero pääsi yli. Itse kiipesin vielä ylemmäs ja löysin helpon ylityksen. Merja korjasikin lopulta koko potin. Hän yritti ylittää koskea samasta paikasta kuin Antero, joka olikin häntä vastassa. Ihan kuin hidastetussa filmissä Merja harppasi, päästi irti toisesta sauvasta, joka tietenkin tipahti veteen ja hetken kelluttua lähti kovaa vauhtia virran mukana aina alaspäin. Ja kaikkea tätä kolme päätä kääntyi katsomaan ja tuijottamaan kuin kukaan ei olisi uskonut silmiään. Joten sinne meni että humahti! Vakuutuksesta pitänee yrittää saada jotain, mutta sen näkee sitten. Tosin tähän kyllä tyssähti koko homma. Seuraava sulavesikoski oli niin iso, ettei mitään mahdollisuuksia ylitykseen ja Antero olisi tarvinnut sauvoja jäälle, joten suosiolla luovuttiin aikeista - ehkä siksikin, ettei meitin tuurilla joku olisi mennyt kokonaan uimalla seuraava ylitystä - ja pistettiin kahvittelut hieman alemmas pystyyn. Päivittelyn aiheena tietenkin sauva ja muut ja kohta ei ollut enään naurussa pitelemistä :) Harmitti tietenkin kaikkia, mutta pakko myöntää, ettei hirveesti itseä (en tiedä miksi!) mutta kyllä sitä jostain toiset sauvat tulee vielä vetäistyä.

Joten kaikesta viisastuneina otimme version C käyttöön ja lähdimme kohti autoa ja seuraavaa jäätikköä. Nigardsbre on ns. turistijäätikkö. Tarkoittaen sitä, että sinne tehdään ohjattuja kiipeilyjä eli hupaa koko perheelle. Aluksi jälleen maksettiin pääsystä alueelle ja kerättiin jälleen kaikki katseet. Tosi olimme ainoat, joilla oli kuorivaatteet päällä. Oli meinaa tosi lämmin, joten ihmiset olivat tietenkin shortseissa. Hakut vielä reppuihin ja käppäiltiin kohti laituria, jolta oli vene kuljetus jäätikölle (yksi kuva löytyy kansiosta!). Viimeinen kuljetus laiturilta lähtisi 17.50 joten päätimme kävellä takaisin autolla rantoja pitkin, kuten kaikki muutkin myöhemmin tulevat turistit. Laiturilta oli vielä sopiva kävely jäätikölle, ja siinä kamoja laittaessa tuli vielä alas ainakin 5-6 porukkaa oppaiden johdolla. Joten tämän jälkeen jää oli täysin meidän!! =D

Noustiin sopivan korkealle ja päästiin ihmettelemään railoja ja ns. kaivoja. Ja NIIN sinistä!! Tosin jäätikkö on myös erittäin likainen, tämä ei kyllä alas näy. Kokeilimme hakuilla kiipeämistä ja niin innostunut meno oli, että joutui lopuksi vielä kiristelemään rautojen hihnoja, kun pyörivät jaloissa. Pääsin jopa toteuttamaan itseäni hakatessani portaita, että päästiin nousemaan tiukempi seinämä. Niin intona tuli hakattua, että sai naurut irti muusta porukasta, kun lopuksi naama oli mustilla pilkuilla jään lennellessä. Merjalla taitaa olla tästä kuva, kun oma kamera kappas kappas teki tepposet akun suhteen. Jääkiipeilu oli kyllä meikäläisen laji!! Talvi kun tulee niin, ei kun harrastamaan. Pysäytysharjoituksiakin tuli tehtyä Merjan toimesta. Ei kerinnyt edes kissaa sanoa, kun kuulema jääraudat sotkeutuivat ja oli selällään. Liukua ei kyllä tullut paljoa, kun köydet olivat kireällä, mutta Merja kyllä kerkiää kokeilla kaikkea ;)

Lopulta oli aika lähteä alas ja kohti autoa. Hyvä reissu!! Illalliseksi jälleen kerran nuudelia tomaattikeitossa + leipää sekä koko päivän odotettu sitruunakiisseli = täysi olo :)

Päivän knoppi: varo sotkeutumasta jäärautoihin Päivän paras: sotkua tulee kun häärää ;)

15.7.2011 Nigardsbre - Fagernes -> Oslo

Yö meni hermostuneessa häärännässä, kun oli niin kuuma. Telttakin oli aamulla märkä sisältä, ei tahtonut oikein kuivua, joten oli pakko vain kääräistä kokoon märkänä. Edellisen illan vesitankkaus ei onnistunut meikäläiseltä, joten aamulla oli ihan sen mukainen olokin eli huono!! Aamupalaksi puuroa + kiisseliä sekä teetä. Lopulta oli kaikki kamat autossa - kun kerran päästää rinkan purkautumaan, niin jotenkin sitä kamaa on joka paikassa - ja meikä rattiin. Matka kohti Osloa oli vain aloitettava, vaikka intoa olisi riittänyt vielä vaeltamaan. Matkalla käytiin katsastamassa jäätikkönäyttely ja sitten kohti vesiputouksia, joiden nimeä en nyt muista. Kahvittelut ja leivät syötiin ihaillen isoa vesiputousta. Itse olin kyllä siinä pisteessä, että Antero hyppäsi rattiin ja meikä takapenkille vetelemään hirsiä. Tästä johtuen jäi ikävä kyllä horrokseksi Falketindin ja Uranostindin huippujen ihailu.

Seuraava pysähdys tehtiin ruokailun merkeissä Fagernesissa ja oli hyvää! Kasvis pizzaa Merjan kanssa ja pasta carbonara Anterolle - tuli kuulema eksrta rasvan kera! Tästä ja nukkumisesta virkistyneenä parempi olo, joten ajaminen jatkui. Auto matkalla juteltiin aina kulttuurieroista ruokailutottumuksiin ja juttua riitti. Yö vietettiin vuokra mökissä, paikassa jonka nimeä kukaan ei tiedä. Ilta meni pakkailun merkeissä ja tiliä tehtäessä. Jäin sentään plussan puolelle, ja hieman saataviakin oli, mutta kunhan kotiin pääsee niin saa maksella toisia laskuja. Loppu ilta meni hämmästellessä Norjalaisten tapaa viettää kesälomaa camping alueella asustellen matkailuvaunussa, jonka ympärille ovat rakentaneet terassin kuin mökillä. Outoa hommaa, ei ihan meitin juttu, mutta kyllä se yhden yön menee. Sängyt olivat kyllä niin natisevaa laatua, ettei kylkeä kääntämällä voinut kuin herättää muut. Tarkoituksena oli illalla ottaa parisen lasillista, mutta eihän alueelta mitään kapakkia löytynyt eikä kyllä ostettavaa juotavaakaan, joten jäi sekin hupi välistä. Tosin muut Norjalaiset pitivät huolen ryypiskelystä aina 3 asti aamulla...

16.7.2011 Oslon kenttä

Aamulla Merja oli jo ensimmäisenä ylhäällä ja ei siinä nukkua saanut kun sänky natisi niin paljon, että piti väkisinkin hereillä. Aamupesulle kylmään suihkuun ja sitten kokkailemaan. Rinkat oli helppo nostaa autoon ja luukkukin meni helposti kiinni. Ajo kohti Oslon lentokenttää pääsi alkaaman 8 jälkeen ja perillä oltiin sopivasti ennen klo. 10:tä. Auton luovutus ja sitten oli vain 5h aikaa kulutettavaksi -> meikäläisen tapauksessa ekat tunnit meni torkkuessa, loput juodessa kahvia ja jutustellessa. Viimein tsekkaukseen ja turvatarkastukseen. Tällä kertaa päätin oikein ottaa kengätkin jalasta, kun viimeksi piipittivät ja pääsin kopeloitavaksi. Mutta eihän sitä nyt niin helpolla voi päästä -> kun portista meni läpi niin TIETENKIN pääsin sattumatarkastukseen aina sukanpohjia myöten! Tyypillistä tuuria. Näytettiin Anteron kanssa varmaan aika hurjilta, kun kummatkin nuohottiin niin tarkkaan - ei kyllä löytynyt mitään muuta kuin haisevat sukat meikäläiseltä ;)

Lento lähti hieman myöhässä, mutta viimein päästiin kotiin asti. Kotona ei odottanutkaan muu kuin kamojen purku ja iso kasa pyykkiä.

Reissu meni juuri kuten odottelinkin ja hauskaa oli. Olisi ollut kyllä hyvä kokeilla vielä pahempaa rääkkiä, olisikohan kunto kestänyt?! Jalkalihakset sain kipeiksi ja kengät osottautuivat juuri jälleen yhtä hyviksi kuin ennenkin... Anterolta tuli sellaiset terveiset, että massaa lisää. Tälle tuli kyllä naurettua ja kunnolla =DD Nyt olen vain kotona kääntymässä ja kohta kaikki kamat taas autossa ja matka kohti pohjoista suomea, sieltä ruotsia ja partioleiriä alkakoon. Nyt joudun vain ottamaan loppu perheen mukaan, joka häröilee ympäriinsä, joten tarvinneen lähteä pelastus hommiin ennen kuin joltakin menee hermot! Mutta, kesän jatkoja ja palaillaan taas jossain välissä...

Marika & Co.