19.4.2012 Delhi, India

Maa vaihtui tänään... Tosin lento oli sellaiset 2 tuntia myöhässä ja tietenkään mitään ei kerrottu kenellekään. Miksikäs ei? Kun kello tikitti 9:30 päättelin, että olisi ehkä hyvä aika käydä kysäisemässä, mikä mättää. No, eihän tässä mitään... teidän lento on myöhässä, en tiedä kuinka paljon.. ehkä 2h, no eihän tuo nyt mitään... Joo, ei se mitään!! :)

Eli Pokharasta selvittiin hengissä takaisin Katmanduun, mutta myöhässä tietenkin. Siis onko kenellekään ikinä sattunut sellaista, että kun ängetään bussiin niin jossain välissä joku vain huomaa, että jossakin pyörässä on jotain vikaa? Ihmettelin tätä showta "bussi asemalla" - hiekka kenttä, jossa vain kaikki parkkeeraa autojaa miten sattuu - kun korvan juuresta alkoi kuulua epämääräistä mutinaa ja kolme äijää tuijottaa rengasta. No, ilokseni ja suureksi helpotukseksi matka alkoi ja tyssäsikin heti ensimmäiselle renkaan korjauspaikalle. Ketään ei pyydetty nousemaan kyydistä, vaan jollain ihmeellä äijät irrotti meikäläisen kokoisen renkaan ja sitten alettiin hakata niin maan pirusti toista rengasta (pari renkaat takana). Ja mitäs sieltä lensikään???!!! Kiven palasia! Renkaiden väliin oli juuttunut HEMMETIN iso kivi!! Oikeasti!! Otin kuvan mokomasta, kun saivat sen raijattua hieman sivummalle. Ihan vain tuolleen huomaamatta ja vahingossa 3 kilon kokoinen roikale roikkuu pyörien välissä... no, melkein tekisi mieli sanoa, it's Fiji time, no worry!! Koko remppa operaatiossa meni sellainen yksi tunti - pakko myöntää, että alkuun hermostutti koko odotus, mutta lopuksi, mikäs siinä haistellessa palavaa roskakasan savua ja katsellessa kuinka yksi äijä korjaa rengasta ja ainakin viisi muuta seisoskelee ympärillä tuijottamassa :) Valtionhommia!!

Tuolla paluu kerralla pääsin sentään siihen suuresti luvattuun "turisti bussiin"!! Ei oikeesti, kuski ajoi kuin sunnuntai ajelulla - ei siis ihme, kun lähdettiin 7:30 ja KTM:ssa oltiin perillä 16:00 aikaan... uskomatonta! Melkein oli ikävä sitä rempseätä ruuvit ja mutterit paukuttavaa menoa. Kuumakin oli kuin fan!! Kerkesin kuitenkin hotlalle ja suihkuun ja saada jopa parisen viestiäkin ;) Suihkun kautta tosiaan erittäin nopsaan ja kavereita tapaamaan. Ilta ulkona porukoiden kanssa kyllä kruunasi kaiken kärsimyksen =D Tosin pöytä keskustelua näytti kummasti hallitsevan reissun trekkiosuus ja aihe: "Mikäs sinulla oli kun minulla oli sitä ja tätä?!" HAhaha.. mutta niin hauskaa!! :))) Voittajaa ei kruunattua, mutta tiukkaa oli: 6 vk vatsatauti vai keuhkoödeema kruunattuna keuhkokuumeella?? Hmmmm....

No, hupaakin oli sen verran (?), että kun bussilta selvisi hotlalle niin minulta kysyttiin, että tunnenko Mikkoa? Ja tietenkin tunnen - Mikko ei vain myöntänyt tuntevansa minua ;) - no, poikain reissu Sichabangmalle (ei hajuakaan oikeasti nimestä) ei ilmeisesti mennyt ihan putkeen. Mikko oli tullut jossain välissä, kun itse olin ollut Pokharassa rälläämässä, lentäen tai jotenkin muuten alas saatuaan ilmeisesti tarpeeksi pahan vuoristotaudin. Varmasti harmitti, joten en viitsinyt mennä edes koputtelemaan ovelle... Mietin joskos olisi jättänyt viestin, mutta lensimme samaan aikaan tai varmasti eri koneilla tänään Delhiin ja huomenna jatketaan Suomeen, Helsinkiin :)

Eilen illalla piti tehdä kiireessä kaikki ostokset, joten tietenkin jotain jäi hommaamatta. Tosin tuosta upouudesta kaikenkattavasta kamaa nielevästä kassista on ollut suurta iloa. Oma laukku mahtuu sisälle + makuupussi + down takit + vaellussauva + vaelluskengät jne. AIVAN mahtava!!! T jos OIKEASTI viitsit tuoda sen mitä pyysin niin olisi ihan mielettömän siistiä ;)

Ensimmäinen reissu, kun ei tullut lähetettyä eikä edes ostettua kortteja. Sori vain. Hieman hankalaa näytti olevan, enkä kyllä nähnyt yhtäkään postilaatikkoa. Ties vaikka olisin epähuomiossa, jos olisin mitään lähettänyt, tunkenut niitä roskikseen - tosin Nepalissa oli kyllä niin roskaista, että eipä noita roskiksiakaan ollut joka kulmassa. Vuorella taisi olla jotain yrityksen tynkää.

Yritän nyt tämän jälkeen laittaa joitakin valokuvia tänne, mutta katotaan kuinka pitkään jaksan yrittää.

Jos vain aikaa olisi ollut ja terveyttä, niin Katmandussa olisin viihtynyt pidempäänkin. Seuran takia myös, mutta aina näytti meillä olevan jotain uutta ihmeteltävää tai nyt kun oikein miettii, niin kuvattavaakin. Surullisin mielin piti eilen heittää hyvästit uusille tutuille, mutta toivottavasti taas jossain reissun varrella kohdataan :)

Delhin hotlakin löytyi hetken etsiskelyn jälkeen. Taksikuskikin näytti olevan eksyksissä, mutta ainahan voi soittaa :) Kamat huoneeseen ja ulos. Heti sai kyytiä pieneltä vihrtävänkeltaiselta putputtimelta joka kaahaili kuin paraskin ferrari kuski tuolla liikenteessä. Hauskaa oli ja kuumaa... Viimeisistä Nepalin rupioistakin pääsi eroon, mutta tuli myös adoptoitua uusi puupatsas kokoelmiin ;) Ehkä meikäläisen asunto alkaa pian muistuttaa museota... tai jotain maailman reissaajan majaa. Kanelia pitää silloin tällöin lisätä kahviin, joten reissun tuoksua ilmassa...

Ruoka oli hyvää ja sitä oli erittäin riittävästi. Täällä on joku konferenssi menossa, joten en päässyt syömään ravintolaan vaan ruoka kannettiin huoneeseen - halpaa herkkua. Pitää ottaa tämä Intia kokonaan uudelleen ja mielummin ihan terveenä kuin pukki! Nyt pitäisi varmaan pakkailla kamat uuteen uskoon ja nukkumaankin kaipaa jo. Viime yö meni sellaisessa horteessa, ettei uskalla edes ajatella... viiniä olisi voinut kyllä nautti enemmän hyvässä seurassa ;)

Mutta, Nepali taitaa edelleen olla meikäläisen matkasuoritus listalla jossain välissä, kunhan saa koottua itsensä kohtaamaan Luklan lennot uudelleen. Se ei ollut herkkua!! Tai sitten pitää ottaa nuijanukutus, joten silloin ei ole väliä tullaanko katto edellä vai nokka koholla maahan.

Yksi huivittavimmista asioista, mitä on kuullut jokaiselta joka on tullut alas trekiltä, on se että seuraava kohde on Hawaji tai johonkin muualle lämpimään. Yhdet englantilaiset olivat jo myymässä tai suorastaan antamassa vaelluskamojaan pois, kun heillä oli ollut niin kylmä koko reissun ajan - ei enää ikinä trekkausta, uhosi toinen naisista!!

No, lisää trekkausta - uhoan minä! Tosin seuraavan kerran otan kanssa kärsijän mukaan ;) Suuremmassa seurassa on mukavampaa ja voi vallan vertailla kellä on pahimmat oireet...

Marika, Intian ihmeitä katselmassa... ainakin hetken