Aikaa on kulunut ja Yangtzessa virrannut vettä... tosin vettä mennyt varmasti enemmän kuin aikaa ja kyseinen joki ei virtaa lähelläkään Pekingiä!

Kävimme tutustumassa Pekingin eläintarhaan perjantaina, siitä on jo aikaa 3 pv (?), ja pakko kyllä myöntää, että meni hieman kiukuksi koko homma. Jos viimeisimmistä kuvista katsoo sitä nimeltä TOSI mukavat olosuhteet... niin varmaan ymmästää miksi!! Suorastaan säälittävää oli... varmasti löytyy maita, missä olosuhteet ovat vielä pahemmat, mutta kun ei itselleen mitään mahda. Mitkään yleiset "käytössäännöt", mihin yleensä eläintarhoissa törmää, eivät tosiaan päde täällä. Parempi ehkä unohtaa koko aihe, koska ei tästä muuten mitään tulisi...

Ihmsiä oli kuin pipoa eli ihan liikaa. Nyt tosin ymmärtää miksi pitää töniä, tuuppia, hypätä päälle jne. jne.. eihän sitä muuten ikinä saa itseään maassa, minkä väkiluku on 20 miljardia, millään muulla tavoin esille.

Säät ovat olleet nyt todella kuumat ja ilma huonoa. Pakokaasun haistaa sisälläkin, mutta paikallisten mukaan kyseessä on sumu ei saaste! Näin suomalaisena alkaa kaivat puhtaita tuulia sekä sinistä taivasta. 2 viikkoa pelkästään Pekingissä on itselleni hieman liikaa - jos pääsisi käymään enenmmänkin lännessä ja vuorilla sekä kiertelemään paikkoja niin siitä voisi jopa keskustella. Tämän kokemuksen mukaan, tuskin ikinä tulen enään täällä käymään. No, jokainen tavallaan...

Kuten varmaan arvata saatta, niin perjantain kokemus ei ollut se mukavin, mutta eipä tuo kurjuus siihen loppunut!
Tänään pääsin tutustumaan kiinalaisen sairaalan ihmeisiin, sairatuttuani perjaitaina iltapäivästä. 2 ja puoli päivää mennyt horkassa ja lopulta viimein sairaalaan tiputukseen. Hengissä ollaan, mutta edelleen hieman huonossa hapessa. Ei tietoa, oliko kyseessä ruokamyrkytys vai monen ikävän asian yhteissumma. Kaikeksi onneksi Kati soitti Kristalille (eli Yu Fu), joka tänään kiikutti lainaamamme matkalaukut hotellille vain tajutakseen, että siskokin oli sairastunut yön aikana -> ja eikun sairaalaan! Luojan kiitos lapset ja vanhemmat ovat kunnossa ja hoitaneet asiat mitä mallikkaammin, jopa kielimuurista huolimatta! Kyllä tällä porukalla selvitään =D Silmälasitkin olivat tänään käyneet tilaamassa itselleen... mikäs tässä sairastaessa. Kurjinta on, että välistä on jäänyt näkemättä Taivaallisen rauhan aukio, Kesä palatsi ja Taivaallinen temppeli. Nyt pitää tsempata, eli juoda ja juoda ja juoda litkua mitä sai sairaalasta mukaan ja joka on TOSI pahaa - lääkkeethän ei ikinä voi maistua hyvältä!! Hyvästä puheen ollen, siinä puoli horteessa maatessa kerkesi sen verran kuunnella, että Kristal ja sisko kerkesivät siinä miettiä, että onkohan tuo minun lääkäri sinkku mies... Jep, ei katso aikaa eikä paikkaa tuokaan =DDDD

Tänään olisi pitänyt mennä Kristalin ja hänen miehensä kanssa paikallisille markkinoille. Sairaalaan kyllä päädyttiin ja sitten Kristalin kotiin (26 kerros) hänen äitinsä laittamalle lounaalle, meikäläiselle kylläkin puuroa (maistoin kyllä ruokaa joka oli hyvää!) ja sitten hotellille ja suoraan sänkyyn ja unta palloon. Huomenna on pakko päästä ylös, koska sovitus odottaa ja yritämme päästä hieman lisää katselemaan "kauppoja". Illalla on luvassa teatteria eli kiinalaista akrobatiaa parhaimmillaan - varmasti saavat itsensä solmuun :)

Kotipuoleen,
kiitos kiipeilykuvista, tulivat tänään. En ole vielä jaksanut katsoa, mutta miettinyt kyllä olen, jos jostain sattuisi löytymään kiipeilykamojen kauppa ja ehkä uusi köysi. Täällä Pekingissä ei paljoa muuta kiivettävää taitaisi olla kuin erittäin korkeita taloja ;) Facebook ei täällä toimi, on kielletty kuten Googlekin... en tiedä miten kiinalaiset pääsevät facebookiin, mutta hotellin langaton estään kyllä tehokkaasti sivut, mitkä on ns. rajoitettuja tms.

Mutta, parantelemisiin,
Marika @ Co.