Terveisiä helteisestä Istanbulista! Ollaan oltu täällä jo neljä päivää. Joka päivä on ollut jotain +34 asteen kieppeillä. Eilen aamupäivällä oli ensimmäinen kerta kun lämpötila oli inhimillinen (varmaan +25). Tosin sitä kesti puoleen päivään, jonka jälkeen lämpö nousi takaisin normaaliin lukemiin. Meidän hostellihuonekaan ei tuo helpotusta kuumuuteen. Ilmastointia ei ole, joten huoneemme on kuin sauna. Hengailisin alasti, ellei olisi pakko pitää ikkunaa ja ovea auki, jotta edes jonkinlaista läpivetoa syntyisi.

Hostellimme sijaitsee Beyoglun kaupunginosassa, joka on Istanbulin "Eurooppa" puolella. Beyoglu on pelkkää mäkeä. Oli muuten kiva raahata raskasta matkalaukkua ylös epätasaista ja kapeaa katua. Meidän katu on melko pitkä ja kadulla on paljon kulkukissoja (niiin suloisia) ja pari kulkukoiraa. (Terveisiä äidille: allekirjoittanut on valmis adoptoimaan lisää eläimiä Suomeen :) Onneksi ihmiset täällä ovat eläinrakkaita ja rapsuttelevet ja ruokkivat ja jättävät eläimille isoja vesiastioita kaduille. Muutoin eläimet chillailevat ovien syvennyksissä tai autojen alla. Meidän hostelliin on aina ovi ja ikkuna auki ja meidän aulassakin hengailee yleensä kissa tai pari. Eilenkin yksi eksyi meidän huoneeseen. Tulopäivänä käytiin katsastamassa meidän ympäristöä ja käveltiin vanhaankaupunkiin asti. Kävimme myös meidän lähipitseriassa. Pyysimme kasvispitsaa ja saimmekin todella herkullisen näköiset ja makuiset pitsat. Kunnes huomasimme, että pitsassa oli myös pari kananpalasta. Ehkä kana lasketaan Turkissa vihannekseksi tai sitten setä ei uskonut meidän pärjäävän pelkillä vihanneksilla.

Olemme käyneet katsastamassa nähtävyyksiä. Kävimme mm. pari päivää sitten Suurella basaarilla. Paljon huiveja, koruja, vaatteita, astioita, mattoja ja muita sisustustavaroita. Siitä kiva paikka, että se on sisätiloissa. Pääsee auringon paahteesta hetkeksi pois. Elina on hätää kärsimässä, kun meidän neljän kuukauden matka on vasta aluillaan ja se löytäisi vaikka mitä ihanaa kotiin vietäväksi. Käytiin myös maustebasaarilla. Paikka on pienempi kuin Suuri basaari ja nimestä huolimatta siellä myydään mausteiden lisäksi tavaroitakin. Paikka oli tosin ahdistavampi kuin Suuri basaari. Myyjät kävi heti iholle kiinni kun edes vilkaisi heidän kojuaan päin. Tästä esimerkki: Myyjä: "Hei, minulla olisi jotain näytettävää!" Minä: No thanks. Myyjä: "No, miten olisi suukko?" Jep, sure!

Miehiä näyttää olevan enemmän katukuvassa kuin naisia. Missä kaikki naiset ovat? Ovatko kaikki naiset oikeasti kotona kokkkaamassa ja siivoamassa? Kaupungilla ja ravintoloissa valtaosa on miehiä. Miehet eivät ole kovin hienovaraisia naisten tiirailussa. Parhaimmat ovat olleet niitä, kun miehet kävelevät meidän ohi ja samanaikaisesti tuijottavat suu auki. Ihan kuin he eivät olisi koskaan nähneet naisia aikaisemmin. Toinen tapa, jolla he yrittävät herättää huomiota on kouria alakertaansa. Ehkä tämä on niitä pieniä ihania kulttuurieroja, mutta suomalaisnaisiin ihan normaali keskustelu tehoaisi paremmin.

Tästä mukava esimerkki miesten käyttäytymisestä: Löysimme sivukujalta pienen korukaupan. Myyjä setä sanoi, että alakerrassa on enemmän koruja joten menimme ahtaita rappusia pitkin alakertaan. Alakerta oli erittäin kapea, matala ja sokkeloinen. Tuli vain mieleen, että näin niitä turisteja katoaa ja me päädymme jonnekin ihmiskaupan uhreiksi. Tila oli lattiasta kattoon asti täynnä koruja. Paikassa ei pystynyt seisomaan ja kääntyessäkin törmäsin vastapäiseen seinään. Minä jäin käytävän alkupäähän ja Elina menin sedän kanssa eteenpäin. Sitten vaan kuului kun Elina sanoi, että nyt mä meen täältä ovesta sisään. Tulin hetken päästä samaan tilaan missä Elina oli ollut, mutta Elinaa ei näkynyt missään. Tila oli oikeasti kolmen neliön kokoinen eikä siellä näkynyt mitään ovea missään. Se setä seisoi mun vieressä ja hymyili. Olin katselevani koruja ja samalla mietin minne se oli Elinan tunkenut ja millä mä isken sitä jos se yrittää samaa mulle. No siellä oli salaovi, joka näytti ihan seinältä ja Elina ilmestyi sieltä. Tosin kun Elina maksoi ostoksensa, setä yritti taas lähennellä ja antoi sille sormuksen lahjaksi. Me lähdettiin sieltä erittäin nopeasti.

Eilen käytiin katsastamassa Istanbulin yöelämää. Meidän hostellli on parin minuutin päästä ostos/ravintolakatu Istiklalista. Lähdettiin yhdeksän aikoihin ja kaikki kaupat olivat vielä auki. Istiklal ja sen sivukadut olivat täynnä ihmisiä, niin paikallisia kuin turistejakin. Kierrettiin alueella ikuisuus, kun ei osattu päättää minne mennään syömään. Lopulta löytyi kiva paikka. Ruokailun lopuksi meidän eteen asetettiin kaksi pientä kuppia ja sisään asetettiin pienet "tabletit". Me ehdittiin jo miettiä, että mitä ne meinaa meille syöttää. Sitten tarjoilija kaatoi kuumaa vettä niiden päälle ja "tabletit" turposi. Meidän pöytänaapureita alkoi naurattaa kun me Elinan kanssa vaan tuijotetttiin niitä hetken aikaa ennen kuin leikkasi, että ne ovat kuumia pyyhkeitä, joilla pyyhitään kädet. Käytiin vielä baarissa maistamassa turkkilaista olutta (mun makuun ihan samanlaista kuin suomalainenkin). Baarit olivat tupaten täynnä ihmisiä ja turkkilaiset juhlivat ilman kauheaa kännistä ördellystä. Kotimatkalla toisilleen tuntemattomat miehet alkoivat tanssia yhden muusikon ympärillä.

Turkissa on tällä hetkellä menossa Ramadan. Ihmisten pitäisi olla syömättä ja juomatta koko päivä ja vasta auringonlaskun aikaan he saavat alkaa mässäilemään. Istanbul on täynnä moskeijoita. Viisi kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina moskeijoista lähetetään kovaääniseen kautta minuutin parin rukouskutsu, jolloin ihmisten pitäisi kiiruhtaa moskeijaan rukoilemaan. Rukouskutsuja tulee enemmän illalla ja yöllä. Meidänkin hostellin nurkilla on moskeija. Ensimmäisenä yönä oli oikein mukava herätä kovaäänisen huutoon klo:24, 02, 04.30 you get the picture... Nyt ne ovat vähentäneet kutsuja yhteen kutsuun per yö tai sitten me ollaan jo totuttu siihen niin paljon, että herätään vain kerran yössä.

Toivottavasti kuvat latautuvat koneelle. Maanantaina lähdemme 14 asteiseen Melbourneen! Lämpötila on oikein tervetullut tämän kuumuuden jälkeen.

Haleja sinne Suomeen, Maarit