Alavilla mailla protestin vaara

Nepalilainen elama on osaltamme pysahtyneisyyden tilassa. Olemme sattumusten jalkeen Nepalganjin kaupungissa ja jumittuminen on kouriintuntuva. Protesti, joita Nepalissa piisaa on jamayttanyt kaiken liikenteen hevoskarryja ja pyorariksoja lukuunottamatta tavalla, joka myos meidan etenemistamme nayttaa huomattavasti hidastavan. Kaytannossa 'bandhin' nimella kulkeva protestimuoto on talla haavaa Terain alueen liikkumista hankaloittamassa niin, etta etelaisen Nepalin vyohykkeilla ei juuri liikuta millaan muodolla. Netit ovat olleet nihkeita tiedonvalittajia viime paivina, mutta tanaan sentaan paasimme informaatiovyoryn aarelle. Protestin alkuperasta ja tarkoituksesta on saatu niukkoja tiedonjyvasia nyt irti ja ne kertovat meille etta Terai- vyohykkeen ihmiset pyrkivat poistamaan heista kaytettavaa nimitysta poliittisesta kirjakielesta jne. Lukuisia muita median mainitsematta jattamia syita on ollut myos olemassa, mutta niista ei sitten mitaan auvoiset medianlahteet meille osannut kertoa. Nailla nakymaisilla ja parhaalla onnella jumitamme itseamme Nepalganjin kaupungissa taman ja huomisen paivan. Sittenpa olisikin jo kiva paasta johonkin silla Nepalganj ei sinallaan kohtuullisesta koostaan huolimatta ole mikaan paratiisi vaan lahimpana 40-asteisena kiehuvaa makkarapataa. Alavien maiden vitsauksia.

Tiet tahan jamahdyksen pisteeseen tulivat useiden pysahdysten ja lukuisten kertomatta jaavien valivaiheiden jalkeen. Mutta tiivistetaan menneet paivat nyt jotenkin lukemattomien sanojen muotoon. Almorasta aloittelimme lahtopaivan kello kuuden kiekumisella ja silmailimme bussiaseman parkissa olleita kulkuneuvoja aikomuksenamme paasta mahdollisimman lahelle Nepalin rajaa kertaiskulla. Parin 'vaaran' oikean, mutta liian kauas rajasta vievan bussin tutkimisen jalkeen loysimme Banbassaan asti kulkevan kotteron. Silla sitten vauhdikkaasti liikkeeseen. Puolenvalin krouvin jalkeen kovan onnen komistuksen vaihteisto pihautti viimeisen vaihteenvaihdon ja jouduimme vaihtamaan kulkuneuvoa. Nepalin rajan laheisyyteen kuitenkin paastiin, josta seurasi luonnollinen siirtyma rajamuodollisuuksien kiehtovaan maailmaan hevoskarryjen kuljetuksella. Intian puolelta matka jatkuu ei-kenenkaan-maalle, jota sitten piisasikin auttavasti pitemman matkan kuin muistan millaan rajalla koskaan. Kavelya kertyi aivan sumeilematta, mutta silti valehteluun taipumatta lahes kolme kilometria. 40-asteessa kilometrit tuntuivat kymmenkertaistuneen, mutta joukkomme ei pyorariksoihin sentaan sortunut. Nepalin puolella viisumit passin valiin ja bussilla lahikaupunkiin ottamaan tuntumaa vastakorkatusta Nepalista. Mahendranagarissa vieteltiin palautumispaivaa ilman suurempaa ohjelmanumeroiden hakua ja kaaduttiin unten maille ennenkuin edes huomasimme tapaamamme kanadalaisen jattamaa viestia. Aamulla sitten oven alta kirjetta tonkimaan. Kirje kertoi tarinaa, joka on tullut viime paivina jo komeasti tutuksi eli protestien/tietukkojen kertovaa kertomusta. David oli meita uusia Nepalin kulkijoita infoamassa viestilla, jonka paalimmainen anti oli se, etta nyt kannattaa ottaa ja lahtea, kun viela voi. Mies oli itse aamun hamyssa hivuttautunut Pokharan bussiin ja suositteli myos meille samanlaista ohjelmanumeroa. Pakkasimme sitten romut ja loysimme itsemme Nepalganjiin (reilut 200-kilometria rajalta) vievasta bussista. Pokharaan tai Kathmanduun olisi ollut sen verran reippaasti matkaa ja meilla myos halu nahda jotain muutakin kuin nama pari Nepalin kuluneinta kayntikohdetta, joten liikuimme vain laiskat 200 kilometria.

Nepalganjiin poksahdimme sitten iltasella pari paivaa sitten ja polyinen, hikinen ja sorainen kaupunkipahainen on ollut kotimme siita asti ja vastaisuudessakin tiettavasti viela aivan liian pitkaan. Jos koskaan eteenpain paasemme ovat suunnat tiettavasti Buddhan syntysijoilla Lumbinissa - mutta sinne on viela talla kavelyvauhdilla kovin pitka matka.

Muuten Nepalin alkutunnelmia ja kokemuksia kerannyt pitkanmatkan joukkiomme on huomannut, etta elama ei ainakaan taalla etelaisessa trooppisessa ja tulikuumassa Teraissa ole merkittavasti Intiaa erilaisempaa. Jo nyt tiedan kuitenkin, etta meno on muuttuva mikali koskaan lakkoilulta ja protestihengeltamme paasemme Nepalin pohjoisemmille vyohykkeille. Porukka on nyt vahintaan yhta kiinnostunutta (joku voisi toki sanoa tunkeilevaakin) kuin Intiassa. Viikset ovat kadonneet kaupunkikuvasta rajan ylityksen jalkeen - samoin ovat kadotuksen kadonneilla unohduksen teilla Intian meluisuus ja autojen paljous. Busseja toki piisaa (ironista kylla juuri nyt protestien aikaan ei niitakaan kaduilla ole, joten valehtelen taas silmat ja suut tayteen) mutta mitaan yksityisautoilun kirousta taalta ei ole loydettavissa. Ei juuri mopoja tai muitakaan saastuttajia, vain pyorariksoja, pyoria ja hevoskarryja. Ita-lansi suuntaisen 'moottoritien' (jos sita asfaltoitua kinttupolkua nyt noin komealla nimella tahtoo kutsua) varrella pysahdellaan tasaisin valiajoin lehmanpaskasta rakennettujen tarkatuspisteiden aareen. Tiukkailmeiset tarkastajat heilauttelevat kivaarinperiaan ja mittailevat kyytilaisia naamakertointen perusteella. Kyyti sinansa on hidasta, nopeaa ja kaikkea silta valilta tilanteesta ja hetkesta riippuen. Kuten Intiassakin valilla ei ole mihinkaan kiire, sitten ei ole edelleenkaan kiire, kunnes on helvetillinen kiire ja jos mahdollista kaikkiin suuntiin yhta aikaa. Romua ja Intian saastetta, roskaa ja paskaa ei sitakaan aivan samaan malliin ole kuin viiksekkailla etelaisilla naapureilla

Perustietoutta haluaville kerrotaan, etta Nepalissa, kuten kaikissa vakavastiotettavissa maissa on oma kansallinen olutmerkkinsa, lentoyhtionsa ja valuuttansa. Viimeisen painoarvoa tosin murentaa se, etta sen rinnalla kaytetaan sulavasti myos Intian rupisia rupioita. Kaytannon esimerkein tama tarkoittaa sita, etta kaiken voi maksaa myos intialaisten vessapapereilla. Saattaa kuulostaa hankalalta mutta kaytannossa kyse ei ole sentaan mistaan Kambodzan kolmen eri valuutan (dollarin, rielin ja bahtien) yhteistyosta, vaan useimmiten saat Intian rupioilla maksaessasi myos Intian rupioita takaisin jne. Kohtuullisen reissariystavallinen tapahan tama on, joten olemme sen ilolla ja lampimin avosylein vastaanottaneet. Kokonaisuudessaan Nepalin ensivaikutelmat ovat hyvasti positiivisen puolella. Ihmiset ovat innostuneita ja avuliaita, joskaan englantia ei tassakaan kylassa tunnuta puhuvan juuri lainkaan. Seurauksena sitten on sita paljon kaikille osapuolille antavaa keskustelua, jossa me puhumme englantia ja kaikki muut vaantavat nepalia - silti kommunikointihaluja tuntuu irtoavan. Yksityisyytta ei juuri tunneta, mutta auttavaisia ollaan, vaikka se yhteinen kieli ei millaan olekaan loytyva. Tarkempia analyyseja Nepalista saamme kuitenkin odottaa - jaamme tuntosarvet ojossa tarkkailevalle linjalle ja jospa joskus loytaisimme pois talta kylaltakin.

-K

'What saves a man is to take a step. Then another step. It is always the same step, but you have to take it.'

- Antoine de Saint-Exupery