Bulaaaaaaaaaaa!!!

Ensimmäiset neljä yötä majapaikkanamme oli Nadissa sijaitseva Beach Escape hostelli. Siellä oli semmosia "pikkumökkeroitä", mitkä ympäröi uima-altaan. Ekat päivät meni oikeastaan vaan rannalla makoillessa ja riippumatoissa loikoillessa. Tuloaamuna mentiin ekan kerran viereiselle rannalle, ja heti tuli paikallinen äijä juttelemaan meille. Se pyysi meidät istumaan viltille palmujen alle ja rupesi kepin kanssa pyydystämään meille palmusta kookoksia. Siinä se hakkas ne machetella auki, veti pillit takataskusta ja anto ne meille juotavaksi. Kaapi niistä vielä kookosrasvat irti ja veisti kookoksesta samalla meille lusikat. Lusikoitiin ne siinä tekohymy naamalla ja oltiin tosi kiitollisia. Ei ollu nimittäin mitään herkkua!! Maksettiin kookosäijälle muistaakseni 10FD siitä hirvityksestä ja kierrettiin se jatkossa kaukaa...

Kerran käytiin Nadin keskustassa, joka oli aikamoinen kaaos. Käytiin siellä kuuluisassa hindu-temppelissä, mikä oli tosi kaunis ja värikäs rakennus. Yksi paikallinen hinduäijä selitti meille kaikennäkösiä tarinoita niiden uskonnosta. Oli ihan mielenkiintosta kuunneltavaa. Käytiin siellä myös torilla, missä piti kiertää jokaikinen koju. Ohitettiin vahingossa yhden rouvashenkilön koju ja se vähän jopa ehkä suuttu meille!

Yhtenä iltana viereisellä hostellilla oli Kava-ilta. Se on Fijiläinen perinne, Kava-seremonia, jossa tehdään ja juodaan yhdessä Kavaa. Fijiläiset juo sitä jokapaikassa,esim. häissä, hautajaisissa tai jos ne haluaa lepyttää niiden pomon. Se tehdään isoon puiseen astiaan, johon sekotetaan vettä ja kava-puun juurista jauhettua pulveria. Kaikki juo vuorotellen puukupista Kavaa, aina kun chief ( joka meillä sillon oli Joonas ) sanoo: Taki!!! Se oli hauskaa. Muutama tyyppi kävi maistamassa sitä ja lähti ringistä pois. Juotiin se lopuksi viisistään yhden jenkin, saksalaisen ja sen Kava-illan pitäjän kanssa. Soitettiin kitaraa ja istuskeltiin. Se maistu oikeestaan mutavedelle, ja se taitaa ollakin sen juoman lempinimi. Siitä puutu kieli vähäksi aikaa mut eipä oikeen muuta. Sillä on myös rentouttava vaikutus, mutta olisi pitäny juoda sitä vahvempana tai enemmän, että vaikutuksen olisi huomannut. Kiva ilta oli!!!

Sitten lähdettiin viikoksi Mana-saarelle, Mana Lagoon-hostelliin. Samalla kyydillä sinne tuli myös Kira ja Erika, kaks suomalaista jotka nähtiin samassa hostellissa Nadissa, ja saarella oli jo niiden kaverit; Riku ja Joonas. Eli kuusi Suomalaista pienellä saarella sattumalta samaan aikaan, aikamoinen sattuma..! Niin kaunis saari, valkosta hiekkaa, kristallinkirkasta vettä, palmuja ja kukkuloita. Siellä kuvattiin yksi Survivor-kausi viereisellä saarella Cast Away ja Blue Lagoon-leffat.

Oikeastaan kaikki turistit siellä oli backpackereitä. Ja meidän hostellissa porukkaa oli kerrallaan n.15-40, eli aika pieni paikka! Ja paikalliset asu ihan vieressä, osa samassa rakennuksessa. Osa omissa pikkuhökkeleissään. Siellä kyllä huomas, että Fiji on kehitysmaa. Meidän hostellissa oli varmaan hienoimmat systeemit koko saarella, eikä silti ollut sähköjä edes puolta päivää päällä, kuumaa vettä ei ollu ja hygieniataso oli aika huonoa... Silti kaikki paikalliset oli kokoajan ilosia ja kylän kakarat juoksi nauraen vastaan valkosia turisteja ja huusi: BULAAAAA!!!!!!! Ja hostellin henkilökunta oli ihan mahtavaa! Joka ilta jotain ohjelmaa ja tietty Kava-seremonioita.

Tokana päivänä oltiin snorklaamassa toisella puolella saarta koralliriutoilla. Vesi oli niin kirkasta että näki merenpohjan joka paikasta. Nähtiin paljon kirjavia kaloja ja hai!!!!! Roosa kiipes Joonaksen selkään ku pelästy niin paljon! Oli aika hurjaa.. Ja ku noustiin vedestä ottamaan arskaa niin yksi hostelliäijistä juos rantaan ja huusi meille, että tänne on annettu tsunamivaroitus. Kamat äkkiä mukaan ja juostiin saaren korkeimmalle kukkulalle. Sinne tuli myös osa toisesta hostellista ja paikallisia. Siellä me kökötettiin päivän kuumimpana hetkenä, aurinko paisto täysillä kirkkaalta taivaalta ja oli niiiiiin kuuma! Reilu tunti istuskeltiin siellä ja odotettiin aaltoa. Otettiin kuvia ja mietittiin iltalehdien lööppejä kuudesta Suomalaisesta.. Kunnes pahin varotus oli ohi ja saatiin mennä takas alas ( Tsunamivarotus pysy päällä kai 24 h silti..). Aika hullu juttu oli! Ja iltaohjelman, crossdressingin, jälkeen tuli toinen varotus. Se oli aika epäselvä ja hämärä, ei tiedetty oliko se totta vai vaan huhua.. Kiivettiin silti varmuuden vuoksi taas sille samalle kukkulalle. Porukkaa alko lipua alas ja loppujen lopuksi siellä olikin enää kuusi Suomalaista, yksi Skotti ja punkkupullo! :)

Paljon saatiin löhöillä riippumatoissa, ottaa arskaa ja lillua meressä saarella olon aikana. Sitten muut Suomalaiset lähti ja vei auringon mukanaan...perkeleet! Heidän vikana iltana oli Fijin itsenäisyyspäivä. Hostellin porukka esitti meille kansallislaulun ja monta perinnetanssia. Ne oli tosi mageita!! Kahteen viimeiseen tanssiin yleisö pyydettiin mukaan, ja meille opetettiin Bula-tanssia. Muutama vika päivä oli pilvinen, tuulinen ja sateinen. Ja maattiin lähinnä kipeinä huoneessa. Joonas ravas yhden yön vessassa oksentamassa ja sen jälkeen ei paljon ruoka maistunu. Roosan maha oli muuten vaan sekaisin. Siellä tosi monella oli mahatauti. Saattoi johtua paikallisesta ruoasta ja kokin hygieniatasosta...saippuaa ei näkyny kertaakaan..

Vikana iltana oli yhen työntekijän läksiäiset ja perinnetanssit esitettiin uudelleen! Hauskaa oli! Porukkaa oli puolet vähemmän, kuin ekoina päivinä, mut ei se menoa haitannu. Meillä oli Nadista ostettu Bounty-rommi pullo, joka melkein hupeni kokonaan illan riennoissa.. Onneksi oli vain yksi pullo. koska krapula olisi ollut kaksinkertainen. Venematka seuraavana aamuna oli pomppuisin ikinä!!!! Joonaksen mielestä matka oli kuumottava, Roosalle se oli hurjanhauska vuoristorata!!!

Nyt ollaan kaksi yötä Nadissa. Sitten lähdetään noin viikoksi kiertämään Viti Levua, Feejee-Experiencelle!!!!!! On kuulemma ihan mahtihomma, kaikennäköstä touhua matkan varrella!!! Sitä odotellessa, palaillaan taas.

Piis Aut