Trans globaalit nomadit ovat palanneet arktisesta eramaasta. 6 vuorokauden maaseuturetki Mongoliassa tarjosi tuskaisia, hammentavia seka opettavaisia kokemuksia vieraassa kulttuurissa kokorahan edesta.. 6 yota putkeen jurtassa opetti myos jalleen arvostamaan elaman perusasioita kuten : Sahko seka lampo...

Matkamme alkoi luonnollisesti hostelliltamme Ulan-Batorista ja lahto olikin jo aikaisin aamusta(n.klo 8:00). Mukaamme lahti kuski Bator (puhui heikosti Englantia. Ainoat fraasit joita kysyimme olivat "What time" seka "How much") seka 6 paikkainen paku vuosimallia -70 luku.. Ensimmaisena paivana yovyimme Batorin perheen luona keskella kukkulaista aroa. Paikalla kaksi jurttaa seka n. 60 painen lauma lampaita seka pari koiraa. Heti ensimmaisena yona saimme kokea pakkasessa nukkumisen aliarvostetun miellyttavyyden: heratessa jurtassa n. -20 C pakkasta. Onneksi hostellimme emanta Bobby oli ymmartanyt antaa reissuun mukaan paksut makuupussit (itse olisin ottanut muuten pussilakanan). Joka jurtassa on toki kamiinan tapainen mutta kielimuurin seka vaarinkasitysten vuoksi kukaan ei ollut lisannyt siihen puita puolenyon jalkeen..
     No vahingosta oppii ja seuraavat kaksi yota pidettiinkin sitten kipinaa. Matkamme toisena yona siirryimme White Lake - nimiselle camping alueelle(n.400 km Ulan-batorista lanteen) suuren jarven rannalle. Tassa vaiheessa pakkanen oli pudonnut jo lahemmas -40 C asteeseen (ei annettu viela haitata).
 
Matkamme kolmantena paivana lahdimme ratsastamaan vuoristoon. Mukaamme lahti 2 opasta seka saimme myos lisavarustukseksemme traditionaaliset kietaisu vaatteet (taydelliset kylmassa) jotka puettiinkin heti paalle (itsella seitseman kerrosta paitoja seka kolmet housut, mukaan luettuna toppahousut paalla..). Oma hevoseni taisi olla viella poni jolla oli koulutus kesken: Hummalla oli selkeasti oma tahto ja se lahtikin "muutaman" kerran laukaten vikuroimaan erittain vaaraan suuntaan.. Petrilla olikin sitten allaan oman menopelini selkea vastakohta eli vanha luuska joka vain seisoi paikallaan.. Kavimme katsastamassa tulivuorenkraaterin seka "lepakko" -luolia. Neljan tunnin jalkeen kun aloimme palata takaisinpain leirille tuuli yltyi ja ongelmat alkoivat.. n. -40 C:n pakkanen yhdistettyna kirpakkaan puhuriin tarjosi seka fyysista tuskaa etta raajojen amputoinnin ymparilla pyorivia ajatuksia.. Lopulta kun paasimme jurtalle alkoi tunnottomien raajojen lammitys ynm. vaurioiden tarkistus. Tilanne taisi olla pahin Petrilla seka Memmulla joilta molemmilta oli lahella lahtea muutama varvas..
   Myohemmin tarkistimme etta pakkasen ja tuulen yhteisvaukutus vastasi yli -50 C:n pakkasta. Ikina en ole aikaisemmin sellaista kokenut, enka tieda haluanko enaa kokeakkaan..

Reissun neljantena paivana siirryimme Tsetserlingiin jossa yovyimme jonkun takapihalla. Kaupunki oli tylsa eika tarjonnut oikeastaan mitaan. Illalla olimme taas jarjestelemassa kipinavuoroja kun talon emanta paukkasi jurttaan ja ilmoitti etta han hoitaa asian.. Olisihan se pitanyt arvata etta klo 3:00 herataan taas pistelevassa pakkasessa..
   Viimeinen yo vietettiin Kharakhorumissa josta on tulossa jalleen vuosikymmentan jalkeen Mongolian paakaupunki (n. 20 vuoden paasta). Tilasimme illalla jurttaamme konsertin jonka tuli pitamaan kurkkulaulua harjoittava nomadi. Kylttyyriakaan ei siis olla unohdettu.. Viimeisen paivan ohjelmaan luului kaytannossa vain paluu Ulan-Batoriin. 

Maaseutua seka periferiaa kierrellessamme soimme joka paiva kaytannossa samaa autenttista Mongoli-ruokaa. Menuuna olli joko "Dumpligsseja" (lammas nyytteja) tai "Duruumia" (makaronia ja lammasta). Ravintoloissa ei myoskaan paljoa kyselty mita halutaan vaan nama taisivat olla melkein ainoat vaihtoehdot keiton lisaksi(kumpikin ateria maksoi alle 1 Euron). Kuskimme mekaanikon taidot joutuivat myos useasti koetukselle ja naimme lahemmas 50 autoa tienpientareella joita joko korjattiin tai jotka olivat ajaneet ojaan(yksi oli kaatunut). Maisemat olivat mielettomat eika se haitannut vaikka teita ei oltukaan jaksettu rakentaa > sitavartenhan allamme kulki neliveto..

-I-