7.11 - 12.11.09           Jakarta, Java, Indonesia.

Jenkeilla voi olla iso omenansa mutta Indoillapa onkin ISO DURIAN! "Stinky fruit" onkin melko onnistunut vertauskuva talle hajujen ja makujen tayttamalle betoniselle hornankattilalle. Indojen paakaupunki Jakarta on joskus tunnettu nimella "The Pearl Of Orient" mutta nyt ilmeisesti pieni "taantuma" kaynnissa! 10 Miljoonan ihmisen kaupungissa p#ska haisee ja banjot soi kun Aasian kaoottisin liikenne yhdistetaan avonaisiin viemareihin ja trooppiseen ilmastoon. Koyhien ja rikkaiden valinen kuilu on taalla venahtanyt tahtitieteellisiin mittoihin ja aaltopeltimajoja vierustavat niiden viereen parkkeeratut upouudet mersut. Varsinaisia nahtavyyksia kaupungissa on todella vahan joten useimmiten turistit pysahtyvatkin taalla vain lapikulkumatkallaan Balille..

Oltiin kuultu monenmoista legendaa Indojen rajatarkastuksista/muodollisuuksista ja senpa takia polikin lievaa epavarmuutta havaittavissa ilmassa kun saavuttiin Soekarno Hattan International Airportille. Viisumeja ei oltu hommattu etukateen koska kuulopuheiden mukaan ne saisi hoidettua rajalta. Myos huhu siita etta passissa pitaisi olla tietty maara puhtaita aukeamia seka pelottelut korruptoituneiden sikojen kohtaamisesta pistivat miettimaan.. Totuus oli kuitenkin taas tarua ihmeellisempaa. Laskeuduttuamme hoidettiin oleskelu luvat 25 US dollaria vastaan jonottamatta ja taman jalkeen customsin lapi ongelmitta taxeille (aikaa kului n. 15 minuuttia). Siita sitten vain keskustaan ja laavaa etsimaan..

Ei oltu jaksettu katsoa mestaa valmiiksi kun kuultiin etta kaupungista loytyisi autenttinen backpacker ghetto! "Jalan Jaksa", Indonesian vastike Khao Sanille olikin jo herannyt henkiin sinne saavuttuamme.. Sisaanheittajat loysivatkin uhrinsa nopeasti ja pian loysimmekin itsemme halvasta ja rakaisesta loukosta. Pitkasta aikaa backpacker ghetossa majailu tuntui kuitenkin niin kovin tutulta (kaikkihan nama ovat loppujenlopuksi samanlaisia..) Heitettiin rinkat nurkkaan ja oli aika alkaa orientoitua Jakartan kaoottiseen yoelamaan..

Taman kaliperin kaupunkeihin tutustuminen tapahtuu automaattisesti kulkuvalineilla. Etaisyydet ovat mahdottomia kavella ja useimmiten kavelyreitteja ei edes ole! Sadanmetrin patkalle kun kysyy kulkuohjeita vastaus on aina sama: "Taxi". Koitettiin onneamme kerran pidemmalla matkalla jalkaisin ja loysimme itsemme nopeasti kuusikaistaisten valtavaylien valista, eksyneina ja maailman kolmanneksi saastuneimman kaupungin pakokaasuja nuuskien. Busseja toki voi kayttaa mutta muista tarkistaa paatepysakki.

Etaisyyksista ja kaoottisesta liikenteesta huolimatta ollaan keritty tutustumaan esim. Monas :iin elikka "National Monument"':tiin, Jalan Surabayan antique markettiin seka Museum Wayangiin (Puppet museum). Safkat Indoissa ovat erinomaisia ja "nasi gorengin" voikin vetaista melkein missa tahansa kadunkulmassa 50 centtia vastaan. Myos merenelavia on usein tarjolla mutta niiden tuoreudesta kun ei voi olla varma niin ei ole hirveasti riskeerattu mahalaukkuja..

Makujen, hajujen ja superraskaan liikenteen aiheuttamaa infernaalista sinfoniaa on nyt vastaanotettu viidetta paivaa ja (nainkin pitkan ajan jalkeen) on helppo ymmartaa miksi turistit yleensa kayvat taalla vain kaantymassa. Kyllahan Balin surffimestat ja hiekkarannat varmasti aina viemarin ja kusen hajun voittavat. Sinnehan mekin ollaan tasta jatkamassa..

NEXT DESTINATION : Bali

“The First Condition of Understanding a Foreign Country is to Smell It"

-I-