LOPPURUTISTUS

Donsolista jatkoimme matkaamme Legazpin kautta Manilaan. Siellä vietimme yhden yön ja vielä silloin Mount Mayon ei antanut viitteitä tulevasta purkautumisestaan, joten valitsimme huoneen ilman näkymää tulivuorelle. Itse asiassa huoneessamme ei ollut ikkunaa lainkaan ja se oli pienin huone, jossa tähän asti olemme majoittuneet.

Manilassa ystävämme Jay tuli autonkuljettajansa kanssa meitä vastaan lentokentälle ja majoituimme samaan taloon missä Jaykin asui. Jayn autonkuljettaja paljastui talon talonmieheksi ja syy kummalliseen kuljetusjärjestelyyn oli Manilassa toimiva autojen vuorottelusysteemi. Tietyllä rekisterikilven numerolla alkavat autot ovat ajokiellossa yhtenä päivänä viikossa ja Jayn oman auton päivä sattui juuri tulollemme. Merkittävästi tämä järjestely ei ruuhkia vähennä, mutta jonkun verran kumminkin. Jos on vääränä päivänä liikenteessä ja jää kiinni, poliisille voi kuulemma maksaa hiukan ja näin välttyy viralliselta sakolta.

Saimme talon koko kes**** roksen käyttöömme ja vaihteeksi pääsimme nauttimaan ylenpalttisesta asumismukavuudesta. Talon omistaja oli muuttanut 90-luvulla Yhdysvaltoihin töihin ja oli vuokrannut talon. Talonmies ja hänen perheensä huolehtivat talosta ja kokkasivat asukkaille ruokaa. Kolmen päivän oleskelumme ruokineen maksoi 30 euroa.

Jayn kanssa kävimme tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin eli ostoskeskuksiin. Ainoa virallinen nähtävyys taisi olla vanha Espanjalainen linnoitus Intramuros. Paikka oli ihan mukava ja jos kaupungissa jonkun päivän viettää siellä kannattaa kyllä vierailla. Heikkiä tosin tuntui enemmän kiinnostavan linnoituksen ympärille rakennettu golfkenttä, joka oli käytännössä katsoen rakennettu keskelle kaupunkia. Mall of Asia on yksi Manilan ja koko Kaakkois-Aasian suurimpia ostoskeskuksia ja siellä vierailimme kaikkina kolmena päivänä. Parasta antia tarjosi siellä ollut maailman suurin IMAX-teatteri, jossa kävimme katsomassa kaksi 3D-elokuvaa.

Manilasta lensimme yhdeksi yöksi Bangkokkiin, josta jatkoimme sitten 3 tunnin yöunien jälkeen bussi/lautta-yhdistelmällä Koh Phanganin saarelle, jonne Heikin veli Jussi oli tyttöystävänsä Sarin kanssa tulossa. Phanganilla majoituimme pahamaineiselle Haad Rinin-bilerannalle, mutta etsimme hiukan rauhallisemman Sea Breeze-hotellin auringonlaskun puolelta. Seuraavana aamuna heräsimme mitä ikävimmillä tavalla. Huomasimme, että parvekkeen ovi oli auki ja yöllä sisään oli murtauduttu sen kautta. Luultavasti meidät oli huumattu jollakin kaasulla avoimena olevan ikkunan kautta ja näin rosvo/rosvot olivat päässeet sisään meidän heräämättä. Olimme kaiken lisäksi selvinpäin, joten senkään piikkiin ei heräämättömyyttä voi pistää. Kaikki tavaramme oli tutkittu, joten tuntuu mahdottomalta, että olisimme olleet niin sikeässä unessa, ettemme olisi moiseen heränneet. Aamun miinussaldoksi siis muodostui: 1 tietokone+laukku, 1 kamera, otsalamput, korttipakka, Leathermann, 2000bht rahaa, ynnä muuta pientä. Onneksi rinkkaan integroitua passi/rahapiiloa eivät vorot olleet löytäneet. Hämmästykseksemme lattialta löytyi yli 200 euron arvoinen sukellustietokone ja mp3-soitin, jossa kaikki varmuuskopiokuvat olivat. Tämä ei voi selittyä muulla kuin sillä, että kämäinen mp3-soittimemme oli jotenkin jäänyt huomaamatta ja sukellustietokoneen arvosta rosvoilla ei ollut mitään havaintoa. Jos olisimme Ipodin omistaneet niin mitä suurimmalla varmuudella kuvat olisivat tiessään.

Shokista selvittyämme vuokrasimme mopon ja lähdimme tekemään rikosilmoitusta. Poliisisetä kirjoitti rikosilmoituksen thain kielellä ja antoi meille siitä kopion. Ilmoituksen tekeminen maksoi yllätykseksemme reilun 4 euroa, josta kuittia kuulemma ei ollut mahdollista saada ja poliisi suurieleisesti työnsi rahat omaan taskuunsa. Ilmoituksen tehtyämme kasailimme tavarat ja epähuomiossa poliisin pöydältä meinasi mukaan lähteä papereiden joukossa pieni minigrippussi, jossa olleen valkoisen jauheen sisältöä emme sen suuremmin olisi esim. tullissa halunneet ruveta selvittelemään. Pussi oli punasävyinen, eikä sitä erottanut pöydältä helposti, joten se oli luultavasti jäänyt siihen ruumiintarkastuksen yhteydessä edelliseltä asiakkaalta.

Onneksi meillä oli 90 päivän matkatavaravakuutus ja useampien puolipaniikissa tehtyjen laskelmien jälkeen totesimme, että varkaus tapahtui vakuutuksen viimeisenä voimassaolopäivänä. Tässä tapauksessa voi siis hyvällä syyllä käyttää kulunutta fraasia onni onnettomuudessa. Vakuutustarkastusta ei ainakaan vielä ole tiedossa, mutta ulkopuolisen silmään varkaiden ajoitus vaikuttaa varmaankin hiukan epäilyttävältä. Toisen päivän valashaikuvista meillä ei ollut varmuuskopioita vielä tehtynä, mutta onneksemme kopioimme kuvat eräälle amerikkalaistytölle, joka oli töissä Etelä-Koreassa ja hän lupasi kuvat meille lähettää DVD:llä.

Jussin ja Sarin kanssa olimme ensimmäiset 3 päivää Haad Rinilla ja kävimme bilerannalla tutustumassa bucketteihin ja ihastelimme tulenpyörittäjien taitoja. Vuokrasimme yhtenä päivänä veneen, jolla kiersimme saaren ja löysimme ihanan kauniin ja rauhallisen Koh Ma-rannan, jonne päätimme seuraavana päivänä siirtyä rentoutumaan. Loppuloma Phanganilla kului leppoisaa rantaelämää viettäen, tosin yhtenä iltana kävimme hollantilaispariskunnan baarin yhteyteen rakentamassa "saunamaailmassa". Tarjolla oli höyrysauna ja tavallinen sauna, thaimaalaisittain toteutettuna tosin. Hollantilaismies oli rakentanut kiukaan vanhasta nestekaasupullosta ja se toimi nestekaasulla. Höyrysaunan toimintaperiaate meillä jäi hiukan hämäräksi, ehkä hyvä niin. Suomalaisen rakennus-, tai palotarkastajan pintapuolisestakaan tarkastelusta nämä kötöstelmät eivät olisi menneet kyllä läpi. Jonkunlaiset löylyt sieltä kumminkin sai ja ulkopuolella olleessa altaassa oli varsin virkistävää vettä.

Phanganilta jatkoimme Bangkokkiin ja vierailumme siellä ei sisältänyt mitään muuta kuin shoppailua. Tosin ehdimme katsomaan Imaxissa Avatar 3D:n, mikä osoittautui varsin hyväksi elokuvaksi. Jussi ja Sari lähtivät Suomeen päivän ennen meitä ja me vielä urheasti jatkoimme yhden päivän MBK:ssa.

Lähtöaamuna olimme ajoissa kentällä todetaksemme, että lentomme on 20 tuntia myöhässä Dusseldorfissa olleen talvimyrskyn takia. Air Berlin majoitti meidät läheiseen 5 tähden lentokenttähotelliin. Onneksi emme lentäneet halpalentoyhtiöllä, koska moinen luksus olisi jäänyt varmaan kaukaiseksi haaveeksi, halvimman huoneen maksaessa 100€. Novotelissa nautimme täysihoidosta päivän ja seuraavana aamuna vihdoin pääsimme matkaan. Suomeen saavuimme ihanaan talvisäähän vuorokauden myöhässä ja pääsimme viettämään pitkään kaivattua joulua kotosuomessa.

Nyt pitää ainakin jonkun aikaa keskittyä työntekoon, ja matkakuumeen käydessä pahaksi tyydymme ehkä muutaman viikon pyrähdyksiin jonnekin lämpimään ;) Egyptin pyramidit ja Punainen meri loistavine sukelluskohteineen on tällä hetkellä ehkä ensimmäisenä mielessä.