Gold Coastilta jatkoin matkaani pohjoiseen kaupunkiin nimeltä Bundaberg. Olin laittanut profiilini Crew Bay-nimiselle nettisivulle. Se on sivu, jossa kipparit voivat etsiä miehistöä veneilleen ja miehistö venettä, jossa työskennellä. Brian niminen kippari tarjosi mahdollisuutta osallistua heidän viikonloppu purjehdukselle, jossa suuntana olisi Lady Musgrave saari. Saavuin Bundabergin bussiasemalle torstai illasta, josta minut tuli hakemaan Brianin ystävä, Ruotsista kotoisin oleva Nils. Olin kertonut miten minut tunnistaa ja miltä näytän, jotta osaavat napata oikean ihmisen mukaansa.
Satamaan päästyämme aloimme laittaa venettä lähtökuntoon, jotta pääsisimme lähtemään yötä vasten matkaan. Minun, Brianin ja Nilsin lisäksi mukana oli toinen Crew Baysta löytynyt aussi-ruotsalainen Sara, Nilsin poika Leo sekä Leon tyttöystävä Trudy.
Purjehdimme saarelle n. 8 tuntia ja olimme perillä auringon noustessa.

Olin saanut nukuttua pari tuntia veneessä. Vaikka normaalisti olen tottunut aallokkoon ja veneessä nukkuminen ei tuota minulle ongelmia, nyt ristiaallokko oli sen verran kova että nukkuminen oli vaikeaa. Vene tuli jättää pienen välimatkan päähän saaresta, ettemme vahingottaisi koralleja. Saarelle kuljimme pienellä kumiveneellä. Saarella vietin aikaa kirjaa lukien ja rantaa tutkien. Lounaalle palasimme takasin veneelle. Iltapäivän vietimme kalastaen ja veneen kannella aurinkoa ottaen.

Vuorokausi rytmimme meni aikalailla auringon mukaan. Heräsimme auringon noustessa ja menimme nukkumaan auringon laskiessa. En halua edes laskea kuinka monta kiloa juustoa ja keksejä iltaisin nautimme. Viinipulloja tyhjennettiin myös muutama.

Mukavimpia muistoja reissusta olivat yhteiset illalliset ja lautapelit. Nilsin kanssa kalastaminen ja pohjoismaisista herkuista haaveileminen. Paluumatkalla opitut uudet solmut. Snorklaaminen kristallin kirkkaassa veneessä kilpikonnan uidessa vierellä. Sekä rannassa nähty, kiveksi luultu, kaksi n. puolitoista metristä kilpikonnaa.

Paluumatka takaisin Bundabergiin oli tuskaisa. Aallokko oli kovaa, oksetti ja takaisin purjehtiminen vei noin. 15 h. En ole vieläkään aivan varma olimmeko pitkäänkin "eksyksissä". Pimeässä navigointi vanhalla kartalla taisi olla hieman vaikeaa. Pientä vikaa veneessä taisi olla sillä saimme tilkitä sisällä olevia kulmia pyyhkeillä jotta ne imisivät itseensä veden, jota muuten puski jstn läpi. Pakko myöntää, että olo oli aika helpottunut, kun pääsimme takaisin satamaan.

Seuraavat päivät vietimme Saran ja Brianin kanssa venettä siivoten ja kunnostaen. Näin hiomisen ja lakkaamisen jälkeen vene näyttää ainakin ulkoa ihan kuin uudelta..

Sara ja Brian ehdottivat minulle seuraavaksi kohteeksi Fraser Islandia, jonne matkani jatkuikin seuraavaksi.