Viimeinen päivä Suomen kamaralla (31.1.2011)Herätys tapahtui jo kello kuusi aamulla, tosin sain vedettyä vaivalla itseni ylös jopa puoli seitsemältä. Aamukahvin jälkeen aamusalille vähän vetämään vikoja treenejä (mikä ihana herätys) Salilta suihkuun,hiusten föönaus ja kosmetologille.Joskus 17 aikaan äiti tuli kotiin ja ennen kuutta mentiin Keskustan asunnolle valmistautumaan ottamaan vastaan vuokralainen Belgiasta (vaikeeta muistaa taaskaan nimeä) Hän vaikutti todella mukavalta tytöltä. Ja luotettavalta. Kun saatiin esiteltyä asunto yms käytiin vielä tyhjentämässä tili kaupalla. Tässä vaiheessa alkoi jo jännittämään niin paljon etten osannut keskittyä melkein mihinkään. Lopullisia säätöjä mp3 soittimeen ja koitti hetki jolloin Stella ja Suokin piti olla kadullani. Tosin he olivat väärässä osoitteessa, kun unohdin mainita sellaisen pikkuseikan että olen Saviolla. No ei siinä muuta kuin takaisin odottamaan eteiseen. BTW tässä vaiheessa varmaan hyvä huomioida että koitin olla mahdollisimman käytännöllinen tällä kertaa. Eli vaatteet jotka puin päälle täytyi olla sellaisia että ne voi heittää suruitta pois perille saavuttuaan. Nimittäin ei siellä oikein tee mieli kannella pitkähihaisia. Ja tästä logiikasta tuloksena oli mitä MUODIKKAIN tilkkutäkki!!-no sainpahan paljon katseita puoleeni, tosin aika kummoksuvia vain :DMatkalla kohti Helsinki-Vantaata Suokki antoi minulle lahjaksi suklaalevyn (meni muuten päivässä) Pääovista sisään ja baggae sroppiin. Onneksi tein check-inn jo netissä, koska checkin jono kentällä oli luvattoman pitkä, lähes keskelle aulaa. Katsoivat minua hiukan vinoon kun tiputin vain matkatavarani erikoismatkatavara tiskille. Tämän jälkeen istuttiin Stella ja Suokin kanssa kahville, tai tarkemmin lasillisille kuplivaa ja Stellan tapauksessa pepsille. Hiukan vaille kymmenen tallustettiin turvatarkastuksen eteen ja jätettiin hyvästit. Turvatarkastus meni minun kohdaltani hyvin sutjakkaan koska tiesin jo rutiinista että takki laatikkoon kännykkä sinne ja laukku toiseen laatikkoon ja hihnalle. Samoiten passi ja lentolippu valmiina kädessä tarkastusta varten. Turvatarkastuksen jälkeen pääsin käytävään joka johtaa lähtöporteille. Hymy hiipi salakavalasti naamalleni kun ajatus soi päässäni ”Im really going home…Im actually going back!” Käväisin nopsakkaan vielä taxfree myymälästä hakemassa salmiakkia ja salmaria pullon mukaani. Sen jälkeen istahdin portin eteen odottelemaan Boarding.ia.Koneessa vieressäni istui länsiruotsalainen keski-ikäinen mies joka oli matkalla Hua Hin.iin morsiammensa luokse. Hän oli todella mukava ja juttua oli, varsinkin siitä kuinka onnellisia olimme siitä että olimme matkalla takaisin. Hänellä oli kyllä jokin vika käsissään, ilmeisesti niissä ei ollut kunnolla voimaa tai jotakin koska kirjoittaminen oli vaikeata hänelle samoin autoin häntä esim avaamaan ruoan kannen lennolla.Joo ja Petulle vaan tiedoksi, jos olisit ollut mukanani koneessa et kyllä olisi varmaan pyörtymättä selvinnyt lennosta. Lento oli hiukan myöhässä.. Ja sitten kuulutettiin että pari matkustajaa oli ”estynyt lähtemästä mukaamme” ja siten heidän laukkunsa täytyi poistaa koneesta. Tässä vaiheessa minun luonteeni tuntien heti ensimmäinen ajatus oli TERRORISTEJA!!!!!!!! okei sitten ne käsitteli vielä vasemman siiven kun se oli päässyt jäätymään jonka jälkeen jotakin kummaa tapahtui. lähdettiin lopulta rullaamaan pois portilta, vain rullataksemme siihen takaisin hetken päästä. Jos tämä ei ollut tarpeeksi nostaakseen pulssiani niin kun viimein lähdettiin rullaamaan niin alkoi koneen takaosasta kuulua piippaava hälytys/varoitus ääni.. lopulta se hiljeni ja rullausta jatkettiin. Koneen l’ähdössä nousukiitoon sama ääni alkoi uudestaan! kyllä puristin lujaa pientä Budda.aani kaulassani… Mutta lopulta kuten huomanette, emme tippuneet kummiskaan.Bangkok – City of Angels … tai city of pollution as I would call it….Lento oli myöhässä lähemmäs puolitoista tuntia, mutta emme sentään tippuneet. Bangkokin päässä seisomaan tuloaulan loputtomiin passintarkastusjonoihin kuumottavassa helteessä (sain olla onnellinen vaatetuksestani) ja lopulta baggae claimiin onnellisesti 2kk leima passissa. Oli hassua huomata kuinka erilaiselta kaikki näytti edelliskertaan verrattuna. Samalta tietenki, mutta jotenkin pienemmältä. Suuntasin suoraan varmana alakertaan josta ostin tiketin Khao Sanille. Samalla neuvoin erästä Saksalaista naista siitä mistä ostetaan lippu. Hän oli myös menossa khao sanille. Bussi jumahti ruuhkaan ja olin vasta 19 jälkeen perillä. Käppäilin tietämääni GH. ja sainkin toisiksi viimeisen huoneen (viimeinen meni vielä siinä tietojani antaessa) Nyt etsin käsiini suomalaiset ystäväni jota ennen tosin neuvoin Saksalaisen Susannen hänen hotellilleen kun hän ei tiennyt missä se oli ja itse jo osasin khao sanin ympäristön. Lea ja Iina olivat odottaneet minua ennen kuin olivat hankkineet huoneen joten sitten piti heille löytää kämppä, he tosin sanoivat että soittavat kun ovat sen löytäneet ja käyneet suihkussa. Itse kävin ostamassa pari juttua mitä tarvitsin (esim flipflopit) ja itsekin suuntasin suihkuun. Illemmalla mentiin syömään ja päätettiin lähteä heti seuraavana päivänä Krabille. Tiesin että kannattaa kulkea paikallisilla busseilla mutta en tiennyt kulkeeko niitä koko päivän ajan. Päätimme lähteä jo heti aikaisin aamulla matkaan. Otimme taksin eteläiselle bussiterminaalille jossa saimme kuulla että ensimmäinen bussi lähtee vasta puoli kuusi illalla. no aikaa oli semmoiset 7h ainakin.. se kylläkin meni suht hyvin dösäasemalla hengaten. Allekirjoittanut kävi hakemassa kuumaa vettä ja kupin 7/11 ja tein itselle kupillisen kökköistä ja limaista kaurapuuroa. kyllä me löydettiin hyvä kahvipaikkakin ja syömässäkin käytiin ennen bussin lähtö’ä. Matka Krabille vei 13h eli jälleen sain istua paikallani. Pääsimme Krabitowniin joskus 6 jälkeen aamulla ja siitä sitten otimme lavataksin Ao Nang.iin. Pakko myöntää että tässä vaiheessa alkoi jo travellaaminen olla tuskaa, ei istumalihakset kestäneet :D Perille päästyä tehtiin hyvät diilit yhdestä kivasta AC bungalowista jonka jälkeen mentiin syömään aamupalaa ja siitä heti läheiselle Railey beachille. Emme tosin kauaa makoilleet paikoillamme kun tuuli pöllytti hienon hienoa hiekkaa naamoillemme, joten päätimme lähteä käppäilemään itäiselle raileylle. pääsimme sinne ja siellä ei ainakaan ollut mitään rantaa, joten päätimme OIKAISTA Ton chai beachille. Tämä oikoreitti kulki limestone kallioiden välistä ja viidakon halki. turhya tuskin sanoa, että uudestaan emme samaa reittiä kulkisi, varsinkin kun Iina oli mennyt melkein murtamaan varpaansa.Jonkin aikaa hengasimme Tonsailla ja kun saimme selville että emme pääsisi sieltä takaisin Ao Nangiin lähdimme laskuveden paljastamien kallioiden yli kiipeämään takaisin Raileylle.. helposti siitä mentiin, nähtiin merimakkaroitakin… Seuraavana päivänä vedin hirsiä yli puolenpäivän ja lopulta kun heräsin niin menin juomaan kahvia ja syömään, kävin nopsaan rannalla ja netissä. Illalla syömässä ja sampucalla  Tänään nukuin pitkään sitten kävin salilla ja vietin hiukan aikaa altaalla (siis sen paikan missä olin salilla) jonka jälkeen tein vähän pyykkäystä.. nyt tässä kirjoittelen blogia ja piakkoin lähdetään Krabitowniin lauantaimarkkinoille..