28.11.2009 Ari kirjoittaa

Hello. Taas on aikaa vierahtanyt muutama paiva edellisesta kirjailusta. Ollaan vietetty pari yota "puskissa" Lumisten vuorten jalkeen olemme siirtyneet takaisin rannikolle ja aloittaneet matkan kohti pohjoista.

Lumivuorilla paasin tosiaan vahan kalastelemaan. Oli oikeastaan aika kotoinen olo heitella lippaa kirkkaissa vuoripuroissa. Vahan kuin Kilpisjarven tuntureilla... porot oli vaan vaihtunut kenguruihin ja makarat karpasiin. Saalistakin tuli ihan mukavasti. Paljon pienta tammukkaa ja 4 otettavan kokoistakin joista saimme maittavat ateriat!

Lumivuorilta ajoimme Tumut:in ja Yass:in kautta Sydney:n ja sielta Bouddin kansallispuistoon jossa olimme yhden yon. Bouddista jatkoimme tiistaina 24.11 Port Stephensiin jossa pyorimme aikamme pikku kaupungeissa ja paadyimme yoksi Melaleuca Backpackerssiin.

Heti Melaleucaan saavuttuamme totesimme etta tanne jaamme pariksi yoksi. Paikka naytti todella viihtyisalta ja sita se olikin. Koko systeemi oli rakennettu metsan sisalle luontoa kunnioittaen. Paikan viihtyisyytta lisasi kovasti myos se ettei turistiaika ollut pahimmillaan. Meidan lisaksemme siella oli vain yksi campervan ja muutamia asukkaita mokeissa. C-vanilla oli liikkeella mukava nuori saksalaispariskunta ja lisaksi mokeissa asui pari nuorta kanadalaista. Mukava porukka jonka kanssa saimme aikaiseksi oikein kivan ja leppoisan kortti-illan heti eka- iltana. Toisena paivana kavimme Nelson Headissa nauttimassa tuoreita ostereita! (toudella hyvia:)) (Pia soi kylla kalaa...:)) Sitten ajoimme katsomaan etelaisen pallonpuoliskon isoimpia hiekkadyyneja... ne olivat siis isoja ja niita riitti nakymattomiin (n.23km)

Paikka oli myos otollinen bongata koalakarhuja jotka elelivat lahiston metsissa luonnonvaraisena tietysti. Naimmekin niita joitakin paivas aikaan puissa nukkumassa. Todella hellyyttavia otuksia! Yo aikaan tilanne on toinen. Nama pienet sopot elaimet paastavat veret hyytavan aanen yolla huhuillessaan. Toisena yona kun nukuimme vanissamme rauhassa auton takaa kuului yhtakkia hirmuinen villisian ja aasin huutojen sekoitusta (nain kuvaili aanta paikan omistaja ja sen on oikein osuva ilmaus) muistuttava aani. Saikahdyksesta toivuttuamme muistin yhtakkia lukeneeni omistaja paikan campingohjeista etta heidan tontillaan ei ole villikarjuja vaan koalat saattavat paastaa vastaavan kuuloisia aania. Uskomatonta! Aantely jatkui harvakseltaan koko yon ja aamulla kun herasimme loysimme heti auton takana olevasta puusta pienehkon koalan nukkumasta tyytyvaisena.

Torstai illaksi ajoimme Crowdyn kansallispuistoon Diamond Headin leirinta alueelle. Alue oli viihtyisa ja paikalla oli kymmenkunta kengurua joilla osalla oli "joye in pouch" eli pienokainen pussissa:) hauskan nakoista touhua!! Koska olimme paikalla hyvissa ajoin paatimme tehda "puskaretken". Siispa tennarit jalkaan ja vesipullo mukaan ja menoksi. Kiipesimme laheiselle Diamond Headille katsomaan hulppeita maisemia. Siella on kuulemma hyva paikka katsella valaita jos on oikeaan aikaan vuodesta paikalla. Nyt emme niita nahneet. Kavimme katsomassa viela toisen toyssyn, Indian Headin ja palasimme omaan leiriin. Kaytimme koko matkan valmiita reitteja ja muita liikkujia (siis ihmisia) ei nakynyt. Naimme taas yhden Koalan touhukkaana syomassa ja kaarmeen tapaisen liskon jonka paikan "rangeri" tunnisti valokuvasta jalattomaksi liskoksi. Kaikkea sita on....

Viime yon vietimme Dangar Falls - putouksilla sisamaassa. Paikka oli taas noin 700m:n korkeudessa ja sinne paasi oikein hienoa nakoalareittia! Putoukset sinansa olivat aika pienet eika seudulla ollut muita elaimia kuin karpasia ja lehmia seka muutama lisko... Tasta jatkamme matkaamme kohti Byron Bay:ta kohti.