Airlie Beachiin saavuin eilen. Bussissa istuin puuduttavat 11h. Ei keretty ajaa kuin 15min ja bussi jai tien varteen mut matka jatkui sit rattoisasti, valilla outoja aania kuunnellen. Varasin majapaikan Magnums Backpackers-paikasta koska sita on kehuttu ja kaikki kuulemma paatyy jossain vaiheessa sinne. Bussimatkan loppupaassa meita odotti tienvarren kyltti "Welcome to the paradise" Kumpuilevia sademetsarantateita, satoja purjeveneita keinumassa hiljaa laineilla, taloja kreikkalaistyyliin vuoren rinteilla ja palmujen huojuvat varjot persikan ja vaaleanpunaisen varista taivasta vasten...AAAAAHHHH!Majoitus on samantapainen kuin Cape Tribulationin sademetsamajoitus. Kymmenia varikkaita mokkeja pikkupolkujen varrella, iso yokerho, biljardi ja parvekkeellinen huone. Satuin samaan huoneeseen ruotsalaisten kanssa jotka on aika hauskoja tyyppeja. Soittelivat kitaraa ja juotiin goonia yhdessa. Sit menin tanssahtelemaan belgialaisen tyton kanssa joka loppuillasta rikkoi mun lein ja kukkasia oli lattia taynna. Voin kertoo et lapsykat meinas havita muutamaan otteeseen. Ensin tanssilattialla ihmisten jalkoihin ja myohemmin kun hullut ruotsalaiset paatti tehda meilla baarin edessa akrobaattiheittoja. Hui! Taa paikka on aika pieni mut hirmu ystavallinen ja energiaa riittais vaik muille kaupungeille jakaa. Keskella on taivaallisen upea uimalaguuni ja pikkupikku korukauppoja, matkatoimistoja, ravintoloita ja sukellusliikkeita koko paakatu taynna. Ilma tuntuu vahan viileelta, 26C Cairnsin helteiden jalkeen ja iho meni kananlihalle tuulenvireesta. Nyt pitais menna varaamaan yon yli kestava purjehdusmatka Whitsundays saarille ja tajunnan rajayttavan upealle Whitehaven Beachille missa meri on silmia haikaisevan turkoosia ja hiekka niin hienoa, ettei voi sanoa, onko se kiinteaa ainetta vai nestetta. Enaa vajaa viikko matkustelua. Haikeeta on mut innolla odotan viimeisia paivia.